Hakemukseni vihreiden puoluevaltuuskuntaan

Tulevaisuuden vihreä Suomi

Haen seuraavassa puoluekokouksessa paikkaa vihreiden puoluevaltuuskunnasta. Haen tätä kahdestakin syystä. Haluan olla paremmin sisällä politiikassa, erityisesti vihreässä politiikassa, mutta ennen kaikkea olla vaikuttamassa vihreään politiikkaan ja sen suuntaan.

Miksi minä olisin hyvä lisä puoluevaltuuskuntaan? Minä toisin puoluevaltuuskuntaan poliisin ja insinöörin. Sosiaali- ja terveyssektorin sekä tasa-arvotyön aktiivin. Päivätyönsä tietoyhteiskunnan arjen haasteiden kanssa tekevän perheenisän. Ihmisen, joka haluaa monin tavoin vihreämmän Suomen.

Työssäni ja luottamustoimissani olen oppinut sen, että ennaltaehkäisyllä voidaan ennalta ehkäistä  sosiaalisia ongelmia. Ennaltaehkäisyn tapoja ja vaikuttavuutta pitää edelleen tutkia ja kehittää. Puolueena meidän tulee kuitenkin muistaa, että myös ns. kova sisäinen turvallisuus, erityisesti lainvalvontaviranomaisten resurssit, vaikuttavat sekä ihmisten että luonnon hyvinvointiin, verokertymään ja yhteiskunnan tasapuolisuuteen.

Samoin jos haluamme olla aidosti feministinen puolue, niin kaikkien ihmisryhmien haasteet ja ongelmat tulee ottaa tosissaan. Ongelmat tulee tunnistaa ja tunnistettuihin ongelmiin tulee puuttua. Haluan osaltani ja osaamisellani vaikuttaa siihen, että näin tapahtuu.

Suomalainen tietoyhteiskunta ei ole projekti, vaan prosessi. Tämä prosessi vaatii jatkuvaa kehittämistä ja jatkuvia toistoja. Opetusta, ohjausta, tutkimusta ja seurantaa. Riittävät työkalut valvontaan ja puuttumiseen väärinkäytösten sattuessa. Tämä kaikki vaatii poliittista tahtoa ja päättäväisyyttä.

Eduskuntavaaliteema: TASA-ARVO

Alkuperäisessä eduskuntavaalitekstissä tasa-arvon osuus jäi melko ontoksi ja yleisluontoiseksi. (Tämä johtui osittain siitä, että kirjoitin ja julkaisin sen niin syvällä metsässä, että sieltä ei saa aina puhelimella puheyhteyttäkään, mutta se on eri tarina…) Tämä vaatii siis selkeimmin täydennystä.

Olen itse aktiivinen Vihreässä miesliikkeessä ja sen kautta monessa muussa toiminnassa, jossa käsitellään erityisesti eniten juuri miehiä koskevia tasa-arvokysymyksiä. Työstäni ns. perinteisen, mutta miesnäkökulmaisen, tasa-arvotyön saralla voit lukea tästä. Sanon vielä erikseen, että en millään tavalla väheksy naisten tasa-arvoon liittyviä ongelmia ja autan mahdollisuuksien mukaan myös siinä työssä.

Tällä hetkellä mediassa ja poliittisessa keskustelussa ajankohtaisia tasa-arvoaiheita ovat tasa-arvoinen avioliitto- ja translait. Ensimmäisestä totean, että avioliitto on ihmisten keksimä yhteiskunnallinen sopimus ja on korkea aika, että se päivitetään vastaamaan tätä päivää. Tasa-arvoinen avioliittolaki tekee osaltaan tilaa osoittaa sitoutumisensa toiseen ihmiseen, vaikka tämä olisikin samaa sukupuolta. Tämän lisäksi pitää päivittää translaki. On ehdottomasti tätä päivää, eikä keneltäkään pois, että ihmiset saavat itse määritellä sukupuolensa ja käsittämättömästä pakkosterilisaatiovaatimuksesta luovutaan.

Vammaisten tasa-arvosta puhuttaessa eniten pinnalla on itseoikeutetusti esteettömyys. Olen kirjoittanut tästäkin aiemmin, kirjoituksen päähenkilön ollessa edesmennyt mummoni. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan esteetön uudisrakentaminen nostaa neliöhintoja prosentin tai kaksi. En kerta kaikkiaan hyväksy sitä, että uusien asuintalojen rakentamisessa ei huomioitaisi esteettömyyttä. Kuten kirjoituksessani totean, esteettömyys koskee jossakin vaiheessa elämää ylivoimaisesti suurinta osaa ihmisistä. Toinen vammaisia koskeva ajankohtainen asia on heidän osallisuutensa tukeminen. Tätä tukemista tulee edelleen jatkaa.

Tämän listan viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, asiana mainitsen  pakolaiset ja turvapaikanhakijat sekä heidän jälkeläisensä. Heidän osallistumistaan ja osallisuuttaan yhteiskuntaan tulee lisätä tehokkailla keinoilla. Tämä vaikuttaa maahanmuuttajien itsensä hyvinvointiin ja jossakin määrin myös valtaväestön turvallisuudentunteeseen esimerkiksi radikalisoitumista hillitsevänä tekijänä. Yksi ilmeisimmistä keinoista tässä kohtaa on suomen- (ja ruotsinkielen) opettamisella. Tätä pitää tehostaa ja opetuksen vaikuttavuus tulee varmistaa. Kuten sanoin turvaa käsittelevässä kirjoituksessani, että ”jos kokee pärjäävänsä ja olevansa osa yhteiskuntaa, ei tule hairahdettua niin helposti.” Tässä kohtaa kielen osaamisella on erityinen merkitys. Sen lisäksi erityisesti tässä kohtaa lisään listaan vielä arvostuksen. Jokaista tulee arvostaa ihmisenä ja kohdata ihmisenä.

Kaikki mainitsemani asiat liittyvät, kuten ehkä jo lukijana huomasitkin, siihen, että ihminen olisi osa yhteiskuntaa. Saisi olla mukana. Ja että häntä arvostettaisiin. Arvostakaa toisianne!

 

Eduskuntavaaliteema: TERVEYS

Terveydenhuolto on murroksessa. Ensimmäinen sote kaatui, mutta sen tuhkasta noussee vielä uusi. Toivottavasti parempi. Valittavasta mallista riippumatta oleellisin asia terveydessä, ja etenkin terveydenhuollon kustannuksia leikatessa, on ennaltaehkäisyssä. Tähän panostetaan nykyään entistä enemmän sekä sosiaali- että terveystoimessa. Ennaltaehkäisyn vaikutuksista on myös tutkimusta. Tietoa siis siitä, mitä mikäkin palvelupolku maksaa ja minkälaiset vaikutukset ihmisiin eri ratkaisuilla on. Tai onko mitään vaikutuksia. Ennaltaehkäisyynkin käytettävät resurssit on kohdennettava järkevästi.

Ensimmäinen lähtökohta, myös huoltosuhteemme kannalta, on ihmisten hyvä kunta. Kuten Sydänliiton pääsihteeri Tuija Braxkin sanoi, tärkein asia on riittävän vahva sydän ja riittävän vahvat reisilihakset. Pitää siis pystyä nousemaan tuolilta. Pitää olla riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa. Kun kunto riittää, ihminen voi asua kotonaan ilman apua mahdollisimman pitkään. Tämä on sekä ihmiselle itselleen että yhteiskunnalle paras ja edullisin ratkaisu. Ihmisten liikkumista ja liikuntaa on siis tuettava. Tämä on kansanterveyden ja huoltosuhteen kannalta kriittistä.

Ennalta ehkäisevillä mielenterveyspalveluilla on myös merkittävä rooli ihmisten ja heidän läheistensä hyvinvoinnilla. Joka päivä viisi, uusimpien tietojen mukaan jo kuusi, nuorta syrjäytyy mielenterveyden ongelmien vuoksi. Tämä on merkittävä inhimillinen ja yhteiskunnallinen menetys. Jos tämä luku saadaan edes puolitettua ennalta ehkäisevillä mielenterveyspalveluilla, on säästetty valtavasti. Eikä pelkästään rahaa.

Mielenterveyden ongelmista puhuttaessa ei voi myöskään sivuuttaa päihdeongelmia. Päihdeongelma voi ilmetä millä iällä tahansa ja monen päihdeongelman takana on myös mielenterveyden ongelma. Nämä asiat on osattava käsitellä erillisinä, mutta yhteisinä ongelmina. Vaikka kannatan vapaampaa päihdepolitiikkaa sen suhteen mitä aikuiset tekevät, pitää päihteidenkäytön ennaltaehkäisyyn ja hoitoon edelleen panostaa. Erityisesti lasten päihteidenkäyttöön tulee puuttua ja päihteiden käytön aloitusta siirtää mahdollisimman myöhäiseen.

Eduskuntavaaliteema: TURVA

Kun puhutaan turvallisuudesta, pitää puhua kokonaisuudesta. Sosiaalipolitiikasta ja poliisista. Ja vähän tunteista.

Turvallisuus lähtee luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Jos kokee pärjäävänsä ja olevansa osa yhteiskuntaa, ei tule hairahdettua niin helposti. Tämän pärjäämisen paras varmistaja on hyvä sosiaalipolitiikka. Sellainen sosiaalipolitiikka, joka pyrkii varmistamaan sen, että jokaisella on mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat. Mahdollisuus osallistua vaikkapa urheiluharrastuksiin muiden mukana. Mahdollisuus saada apua pienten lasten hoidossa, kun on hankalaa. Joskus tämä lähtökohtien tasaaminen vaatii myös ennalta ehkäiseviä terveyspalveluita ja työtä tasa-arvon eteen. Ja syiden ymmärtämistä. On jatkossakin panostettava ennalta ehkäisevään työhön ja niiden syiden ymmärtämiseen, jotka syrjäyttävät ihmisiä.

Parhaastakin sosiaalipolitiikasta huolimatta on aina joku, joka syystä tai toisesta rikkoo, tai tulee rikkoneeksi, yhteisesti sovittuja sääntöjä. Silloin tarvitaan myös poliisin resursseja. Poliisien määrä on laskenut viime vuodet tasaisesti. Viime vuonna poliiseja oli 300 vähemmän kuin vielä viisi vuotta sitten. Tehtävämäärät, ja aivan viime vuosiin asti myös ilmoitettujen rikosten määrä, ovat taas jatkaneet kasvuaan. Poliisin työn vaatimukset ovat myös kasvussa. Sekä erilaisten kirjausten että erityisesti erityisosaamista vaativien juttujen suhteen. Tämä vaikuttaa varsinkin arkipäivän rikosten, kuten esimerkiksi varkauksien ja pahoinpitelyjen, tutkinnassa käytössä oleviin resursseihin. Samoin hälytyspartioiden määrän vähetessä ihmiset joutuvat odottamaan entistä kauemmin. Siksi poliisin resurssit on varmistettava. Rikoksen uhrien oikeuksista huolehtiminen jäi viime lainsäädäntöuudistuksessa sivurooliin. Tämä pitää korjata, mutta rikoksen uhrien oikeus on myös saada poliisilta apua.

Turvallisuuteen vaikuttaa myös tunne. Tunne ja tieto siitä, että apua saa, kun sitä tarvitsee. Oli kyseessä sitten terveys- tai turvallisuusongelma. Tai toimeentuloon liittyvät kysymykset. Tunne riippuu siis myös resursseista. Poliisin tehtäväkenttään kuuluvaan turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat esimerkiksi muut ihmiset. Sosiaalinen kontrolli sekä ennalta ehkäisee rikoksia että pitää yllä turvallisuuden tunnetta. Turvattomilla alueilla pitäisi siis liikkua enemmän, ei vähemmän. (Mutta ei kannata aloittaa yksin!) Mittava rikosuutisointi taas vähentää turvallisuuden tunnetta. Pahoinpitelyrikosten ja esimerkiksi rikoksiin syyllistyvien nuorten määrä ovat molemmat olleet laskussa jo pitkään, mutta tätä ei uskoisi uutisia seuraamalla. Eniten tätä tunnetta nakertavat kuitenkin ne uutiset, joissa poliisi tai pelastuslaitos joutuu selittelemään, että miksi ei ehditä ja miksi ei hoidettu.

Mies- ja perhepolitiikkaa

Minulta kysyttiin, että miksi minun sivuiltani ei löydy kirjoitusta eroperheiden isien oikeuksista ja ratkaisuista niihin. Yhtenä teemananikin on ”miehet tarvitsevat tasa-arvotyötä”. Tämä tarkoittaa sitä, että myös miesten ongelmat ovat todellisia ja korjattavia sekä sitä, että miehet pitää saada mukaan tekemään tasa-arvotyötä. Ja nimenomaan kaikkea tasa-arvotyötä.

Alla on, ehkä sekalainenkin esitys, minun ja vihreiden tekemisistä tasa-arvon äärellä. Myös eroperheiden vanhempien oikeuksista. Jokunen ratkaisuehdotuskin sisältyy joukkoon. Kaikissa aloitteissa, kokouksissa ja muissa yhteyksissä, joissa olen ollut ajamassa tai pohtimassa miesnäkökulmaisia tasa-arvokysymyksiä, kyseessä eivät ole yleensä olleet puhtaasti miehiä koskevat tasa-arvokysymykset. Kysymykset ovat koskeneet kaikkia, mutta useasti useammin miehiä kuin muita sukupuolia. 

Mutta tässä lyhyt lista ratkaisuehdotuksia itse kysymykseen:

  • Vanhemmuus ja lasten asuminen tulee oletuksena jakaa puoliksi.
  • Edellä mainittu vuoroasumisesta tulee huomioida käytännön elämässä, esimerkiksi koulukuljetuksissa. 
  • Jos vanhemmuutta ei jaeta puoliksi se pitää lähtökohtaisesti myöntää sille vanhemmalle, joka pystyy paremmin huolehtimaan lasten oikeudesta molempiin vanhempiinsa. 
  • Sosiaalitoimen ja käräjäoikeuksien henkilöstöä tulee kouluttaa vieraannuttamisen havaitsemiseen ja käsittelyyn, sekä eroperheiden auttamiseen. 
  • Suhtaudun varauksella vieraannuttamisen kriminalisointiin, mutta olemassaolevia keinoja, mm. uhkasakkoa, tulee käyttää tehokkaammin. 

 Sivuillani on edellisissä puoluekokouksissa pitämiäni puheita (2011, 2012 1., 2012 2.2013 ja 2014), joissa tasa-arvokysymyksiä sivutaan. Vuoden 2013 vihreiden puoluekokouksessa Vihreällä miesliikkeellä oli kolme puoluekokousaloitetta, joista yksi käsitteli etävanhemman oikeuksia. Tässä ovat vuoden 2013 puoluekokousaloitteet (pdf).

Oheisen linkin takaa löytyy minusta Helsingin Sanomiin tehty juttu, jonka kipinänä oli Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle kirjoittamani Facebook-päivitys huoltoriitoja koskien.

Olen myös Miesjärjestöjen keskusliiton (MJKL) hallituksessa ja sitä kautta tämän vaalikauden loppuajan Tasa-arvoasian neuvottelukunnan miesjaostossa. Näissä tehdyn työn kautta olin myös mukana suunnittelemassa ”Eron jälkeen(kin) jaettu vanhemmuus: Lapsen huolto- ja tapaamiskäytännöt murroksessa” -seminaaria. (Myönnän suoraan, että muut olivat asiantuntevampia ja paremmin verkottuneita tämän asian tiimoilta! Itse olin osittain huolehtimassa siitä, että MJKL:n kautta edustamani Isät lasten asialla ry saa tilaisuudessa puheenvuoron.) Tilaisuudessa julkaistiin myös kannanotto, jonka MJKL myös allekirjoitti.

Ihan viimeisenä: jos sinua kiinnostaa mitä puolueemme ajattelee tasa-arvokysymyksistä ja minkälaisten tasa-arvokysymysten äärellä olemme olleet, yksi hyvä tapa on lukea vihreiden tasa-arvopoliittinen linjapaperi ja vuosittaisen puoluekokouksemme puoluekokousaloitteet, joista Vihreän miesliikkeen ja Suur-Leppävaaran vihreiden tekemissä olen ollut yleensä tavalla tai toisella mukana.

Massojen suojelu ilman massojen valvontaa?

Puolustusministeriön vetämän työryhmän mietintö, Suomalaisen tiedustelun suuntaviivoja, julkaistiin jo muutama kuukausi sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi lukea sen. Ja nytkin lähinnä tietoliikennetiedustelun osalta, josta se on uutisissa ja vaalikoneissa tutuimmaksi tullut. Loppuraportissa oli myös kooste lausunnoista ja Liikenne- ja viestintäministeriön edustajan eriävä mielipide.

Se mitä olen vaalikoneisiin vastannut, on ollut kysymystenasettelu huomioiden oikein. Ehdotetussa tietoliikennetiedustelussa ei haluta valvoa massoja, vaan mahdollisimman rajattua joukkoa. Käytännössä se ei vain onnistu ilman kaiken liikenteen arviointia vähintään liikenteen alku- ja määränpään perusteella. Kaikki alla oleva ei ole omasta päästäni, vaan mukana on sekä omaa pohdintaa että lukemiani ja mielestäni huomionarvoisia kohtia sujuvasti sekoittaen.

Tietoliikennetiedustelulla arvellaan saavan tietoa sekä törkeistä rikoksista, niiden uhista, että vakavista haittaohjelmista ja palvelunestohyökkäyksistä. Tällä tiedolla on tarkoitus suojella kansalaisia, elinkeinoelämää ja kansallista turvallisuutta. Olen muutenkin puhunut tietoturvallisen tietoyhteiskunnan puolesta ja siksi pidän tärkeänä, että Suomalaisten verkkojen ”puhtaus” olisi vastaisuudessakin korkealla tasolla. Toisaalta, meillä on jo viranomainen, jonka vastuulle verkkoturvallisuus kuuluu. Viestintäviraston kyberturvallisuuskeskus, joka vastaa myös kansallisesta CERT -toiminnasta, saa tietoa yhteistyökumppaneiltaan ja välittää sitä esimerkiksi teleoperaattoreille. Poikkeustilanteissa kyberturvallisuuskeskus voi suorittaa myös aktiivista tiedonhankintaa Tietoyhteiskuntakaaressa määritellyin ehdoin. Samoin on selvää, että esimerkiksi yritykseen kohdistunut edistynyt haitta- tai vakoiluohjelma huomattaisiin tällaisella järjestelmällä auttamattomasti liian myöhään. Tavanomaisemmat, massoittain leviävät haittaohjelmat, voidaan huomata usein jo leviämisen alkuvaiheessa, kuten tähänkin asti.

Tietoliikenne on tulevaisuudessa entistäkin useammin salattua. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Facebook, Google, Microsoftin Hotmail/Outlook -postipalvelu ja esimerkiksi Twitter salaavat käyttäjän ja asiakkaan välisen liikenteen. Verkkopankkeja tietenkään unohtamatta! Ja näiden palveluiden tarjoaman TLS -salauksen lisäksi mikään ei estä käyttäjiä käyttämästä muita palveluita, jotka voivat salata sekä sisällön että tietoliikenteen lähettäjän entistä varmemmin. Sillä, mistä ja minne yhteys otetaan voi olla merkitystä, mutta mitä iloa tiedustelun suorittajalle on siitä, että näkee minun ottavan yhteyttä Googlen palveluun, kun viestin sisältö ja kohde jää kuitenkin hämärän peittoon? Mitään avaimia tai takaportteja ei esityksessä keneltäkään edellytetä, eikä sellaisten antaminen suomalaisille viranomaisille ole ulkomaisten palveluntarjoajien intressissä muutenkaan.

Liikenne- ja viestintäministeriö on osuvasti kritisoinut työryhmän lähestymistapaa. Työryhmä on, siis ainakin paperilla, lähestynyt asiaa siitä näkökulmasta, että pitäisikö tällaista tietoliikennetiedustelua olla ja jos, niin mihin sitä voisi käyttää. Nyt on vain puhuttu törkeistä rikoksista. Olen erinomaisen samaa mieltä LVM:n kanssa siitä, että asiaa tulisi pohtia sen kautta, että mitkä ovat mietinnössä mukana olevien viranomaisten lakisääteiset tehtävät, millaiset toimivaltuudet ovat tällä hetkellä ja onko jotakin, jossa toimivaltuuksia, kuten tietoliikennetiedustelua, tarvittaisiin lisää. Sen jälkeen tietenkin oma punninta siitä, että onko kansalaisten yksityisyydelle muodostuva uhka suurempi kuin tietoverkkotiedustelulla torjuttava uhka.

Erinomaisen hyvää mietinnössä on se, että siinä vaaditaan myös ulkopuolista valvontaa sekä tuomioistuimen lupaa silloin, kun tietoverkkotiedustelua tehdään. Myös kansalaisten oikeussuojakeinoja ja niiden käyttöä pohditaan. Samoin oli arvioitu lainsäädännön vaikutuksia esimerkiksi tietotekniikkayritysten haluun investoida Suomeen. Tätäkin arviota kritisoitiin perustellusti, sillä tarkasteluajanjakso loppui vuoteen 2013 ja sen jälkeen asenteet valtioiden tietoverkkovalvontaan ovat monessa paikassa muuttuneet oleellisesti.

Mietintöön pyydetyissä lausunnoissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että Ruotsissa vastaava järjestelmä vaatii 300 ihmisen työpanoksen ja 100 miljoonan euron vuosibudjetin. Vaikka me ottaisimme siitä puoletkin, puhuisimme silti 150 ihmisestä ja 50 miljoonasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mietintö on tietoverkkotiedustelun osalta vasta välivaihe ja asian selvittämistä tulee jatkaa, ainakin edellä esiin tuomani kritiikki huomioiden ja siihen vastaamalla. Epäilen kuitenkin, että jos lähdemme Ruotsin tielle me vain menetämme 150 ihmisen työpanoksen työhön, joka voitaisiin kohdentaa huomattavasti paremmin. Jos taas käytämme resursseja säästeliäämmin, emme enää missään kohtaa voi puhua riittävän kattavasta valvonnasta. Silloin nämä muutamat ihmiset voisivat käyttää työpanoksensa jo nykyisen lainsäädännön mahdollistamien tietojenhankintakeinojen käyttämiseen. Nämä säädökset ovat vieläpä melko tuoreita, osan käyttöä vasta opetellaan. Jos ja kun asia joskus eduskuntaan asti etenee, tulee asiaa tarkastella kiihkottomasti ja kokonaisuus arvioiden. Silloin päättäjillä pitää olla tietoa ja taitoa asian monipuoliseen käsittelemiseen.

Poliisi tietoyhteiskunnan vartijana

Tieteen ja tekniikan vihreät julkaisivat vaalilehtensä (pdf), jossa julkaistiin myös kirjoittamani alla oleva kirjoitus poliisin roolista tietoyhteiskunnan vartijana.

 

 

Kukoistava tietoyhteiskunta on yksi vihreiden kärki­ tavoitteista. Kuumin tietoyhteiskunnallinen aihe on täl­ lä hetkellä puolustusvoimien ja suojelupoliisin tavoite verkkovalvonnasta terrorismin torjumiseksi.

Tavallista ihmistä kohtaan tietoverkossa tehdyistä rikoksista on toisinaan uutisointia, jos kyse on merkit­ tävästä rikoksesta, mutta muuten arkipäivän tietoverk­ korikokset eivät juuri herätä keskustelua.

Tietoyhteiskunnan kannalta tärkeintä toimivien, asiakaslähtöisten palveluiden lisäksi ovat asiakkaat itse. Jos kansalainen ei luota osaamiseensa, tietoverkon turvallisuuteen tai siihen, että hänellä olisi uhriksi jou­ tuessaan mahdollisuus saada apua, hänestä ei tule säh­ köisen palvelun käyttäjää.

Tavallisen kansalaisen kohtaamat tietoturvallisuus­ haasteet jakautuvat useaan osa­alueeseen. Näihin haas­ teisiin on pyritty tarttumaan mm. päivittämällä Suomen kyberturvallisuusstrategia vuonna 2013. Aiemmin ta­ vallisen ihmisen kohtaamaa tietoturvauhkaa tai ­rikos­ ta käsiteltiin vain muutamalla rivillä, mutta uudessa strategiassa sille on omistettu jo kokonainen kappale. Strategiassa korostetaan erityisesti paikallispoliisin roolia arkipäivän kyberrikollisuuden torjunnassa. Po­ liisihallituksen tulossopimukseen taas on kirjattu, että IT­tutkintaan käytetään 35 henkilötyövuotta.

Poliisin tiedonsaantioikeuksia kritisoidaan usein uhkana kansalaisten tietosuojalle ja yksityisyydelle. Kun kansalainen on verkosta käsin tehdyn rikoksen uhri, tarvitaan tapauksen selvittämiseen samoja tiedon­

saantioikeuksia. Toisen sähköpostin luvaton lukeminen vaatii takautuvan televalvonnan rikoksen uhrin sähkö­ postitiliin. Olen kirjoittanut useita tällaisia hakemuksia käräjäoikeudelle ja pystynyt auttamaan rikoksen uhria.

Viranomaisten toimivaltuuksien ajantasaisuudesta tulee perusoikeuksien kunnioittamisen ohella edelleen huolehtia.

Silti suurempi ongelma ovat ne rikokset, jotka eivät tule poliisin tietoon. Itä­Uudenmaan poliisilaitoksen ja Tieken tekemässä kyselyssä nousi esiin lukuisia eri tietoverkkorikoksia sekä syitä siihen, miksi poliisille ei ollut tehty niistä ilmoitusta. OPTL:n kyselytutkimuk­ sessa puolestaan selvisi, että 16 % kyselyyn vastan­ neista lapsista oli joutunut verkkokiusaamisen uhriksi. Näistä rikoksista vain murto­osa tulee poliisin tietoon. Muutoin tietoverkkorikosten tutkintaan varattu 35 hen­ kilötyövuotta ei riittäisi alkuunkaan.

Myös kansalaisten osaamista tulisi parantaa. Kan­ sallinen, kaikille avoin tietoturvakoulutus voisi olla hyvä alku, vaikka se ei tavoittaisikaan kaikkia. Tällä hetkellä työelämässä olevat ja isoilla työnantajilla työs­ kentelevät saavat tietoturvakoulutusta, jonka tarkoituk­ sena on työpaikan omien toimintojen turvaaminen.

Pitkän tähtäimen suunnitelma on sisällyttää tieto­ turva osaksi perusopetusta. Koulussa annettavaa tieto­ tekniikkaopetusta pidetään usein turhana, koska nuoria pidetään diginatiiveina. Todellisuudessa sillä, kuinka monipuolisesti osaa käyttää Facebookia tai Whats­ Appia, ei ole tietoturvan kanssa mitään tekemistä.