-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Kun puhutaan turvallisuudesta, pitää puhua kokonaisuudesta. Sosiaalipolitiikasta ja poliisista. Ja vähän tunteista.
Turvallisuus lähtee luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Jos kokee pärjäävänsä ja olevansa osa yhteiskuntaa, ei tule hairahdettua niin helposti. Tämän pärjäämisen paras varmistaja on hyvä sosiaalipolitiikka. Sellainen sosiaalipolitiikka, joka pyrkii varmistamaan sen, että jokaisella on mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat. Mahdollisuus osallistua vaikkapa urheiluharrastuksiin muiden mukana. Mahdollisuus saada apua pienten lasten hoidossa, kun on hankalaa. Joskus tämä lähtökohtien tasaaminen vaatii myös ennalta ehkäiseviä terveyspalveluita ja työtä tasa-arvon eteen. Ja syiden ymmärtämistä. On jatkossakin panostettava ennalta ehkäisevään työhön ja niiden syiden ymmärtämiseen, jotka syrjäyttävät ihmisiä.
Parhaastakin sosiaalipolitiikasta huolimatta on aina joku, joka syystä tai toisesta rikkoo, tai tulee rikkoneeksi, yhteisesti sovittuja sääntöjä. Silloin tarvitaan myös poliisin resursseja. Poliisien määrä on laskenut viime vuodet tasaisesti. Viime vuonna poliiseja oli 300 vähemmän kuin vielä viisi vuotta sitten. Tehtävämäärät, ja aivan viime vuosiin asti myös ilmoitettujen rikosten määrä, ovat taas jatkaneet kasvuaan. Poliisin työn vaatimukset ovat myös kasvussa. Sekä erilaisten kirjausten että erityisesti erityisosaamista vaativien juttujen suhteen. Tämä vaikuttaa varsinkin arkipäivän rikosten, kuten esimerkiksi varkauksien ja pahoinpitelyjen, tutkinnassa käytössä oleviin resursseihin. Samoin hälytyspartioiden määrän vähetessä ihmiset joutuvat odottamaan entistä kauemmin. Siksi poliisin resurssit on varmistettava. Rikoksen uhrien oikeuksista huolehtiminen jäi viime lainsäädäntöuudistuksessa sivurooliin. Tämä pitää korjata, mutta rikoksen uhrien oikeus on myös saada poliisilta apua.
Turvallisuuteen vaikuttaa myös tunne. Tunne ja tieto siitä, että apua saa, kun sitä tarvitsee. Oli kyseessä sitten terveys- tai turvallisuusongelma. Tai toimeentuloon liittyvät kysymykset. Tunne riippuu siis myös resursseista. Poliisin tehtäväkenttään kuuluvaan turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat esimerkiksi muut ihmiset. Sosiaalinen kontrolli sekä ennalta ehkäisee rikoksia että pitää yllä turvallisuuden tunnetta. Turvattomilla alueilla pitäisi siis liikkua enemmän, ei vähemmän. (Mutta ei kannata aloittaa yksin!) Mittava rikosuutisointi taas vähentää turvallisuuden tunnetta. Pahoinpitelyrikosten ja esimerkiksi rikoksiin syyllistyvien nuorten määrä ovat molemmat olleet laskussa jo pitkään, mutta tätä ei uskoisi uutisia seuraamalla. Eniten tätä tunnetta nakertavat kuitenkin ne uutiset, joissa poliisi tai pelastuslaitos joutuu selittelemään, että miksi ei ehditä ja miksi ei hoidettu.
Minulta kysyttiin, että miksi minun sivuiltani ei löydy kirjoitusta eroperheiden isien oikeuksista ja ratkaisuista niihin. Yhtenä teemananikin on ”miehet tarvitsevat tasa-arvotyötä”. Tämä tarkoittaa sitä, että myös miesten ongelmat ovat todellisia ja korjattavia sekä sitä, että miehet pitää saada mukaan tekemään tasa-arvotyötä. Ja nimenomaan kaikkea tasa-arvotyötä.
Alla on, ehkä sekalainenkin esitys, minun ja vihreiden tekemisistä tasa-arvon äärellä. Myös eroperheiden vanhempien oikeuksista. Jokunen ratkaisuehdotuskin sisältyy joukkoon. Kaikissa aloitteissa, kokouksissa ja muissa yhteyksissä, joissa olen ollut ajamassa tai pohtimassa miesnäkökulmaisia tasa-arvokysymyksiä, kyseessä eivät ole yleensä olleet puhtaasti miehiä koskevat tasa-arvokysymykset. Kysymykset ovat koskeneet kaikkia, mutta useasti useammin miehiä kuin muita sukupuolia.
Mutta tässä lyhyt lista ratkaisuehdotuksia itse kysymykseen:
Sivuillani on edellisissä puoluekokouksissa pitämiäni puheita (2011, 2012 1., 2012 2., 2013 ja 2014), joissa tasa-arvokysymyksiä sivutaan. Vuoden 2013 vihreiden puoluekokouksessa Vihreällä miesliikkeellä oli kolme puoluekokousaloitetta, joista yksi käsitteli etävanhemman oikeuksia. Tässä ovat vuoden 2013 puoluekokousaloitteet (pdf).
Oheisen linkin takaa löytyy minusta Helsingin Sanomiin tehty juttu, jonka kipinänä oli Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle kirjoittamani Facebook-päivitys huoltoriitoja koskien.
Olen myös Miesjärjestöjen keskusliiton (MJKL) hallituksessa ja sitä kautta tämän vaalikauden loppuajan Tasa-arvoasian neuvottelukunnan miesjaostossa. Näissä tehdyn työn kautta olin myös mukana suunnittelemassa ”Eron jälkeen(kin) jaettu vanhemmuus: Lapsen huolto- ja tapaamiskäytännöt murroksessa” -seminaaria. (Myönnän suoraan, että muut olivat asiantuntevampia ja paremmin verkottuneita tämän asian tiimoilta! Itse olin osittain huolehtimassa siitä, että MJKL:n kautta edustamani Isät lasten asialla ry saa tilaisuudessa puheenvuoron.) Tilaisuudessa julkaistiin myös kannanotto, jonka MJKL myös allekirjoitti.
Ihan viimeisenä: jos sinua kiinnostaa mitä puolueemme ajattelee tasa-arvokysymyksistä ja minkälaisten tasa-arvokysymysten äärellä olemme olleet, yksi hyvä tapa on lukea vihreiden tasa-arvopoliittinen linjapaperi ja vuosittaisen puoluekokouksemme puoluekokousaloitteet, joista Vihreän miesliikkeen ja Suur-Leppävaaran vihreiden tekemissä olen ollut yleensä tavalla tai toisella mukana.
Puolustusministeriön vetämän työryhmän mietintö, Suomalaisen tiedustelun suuntaviivoja, julkaistiin jo muutama kuukausi sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi lukea sen. Ja nytkin lähinnä tietoliikennetiedustelun osalta, josta se on uutisissa ja vaalikoneissa tutuimmaksi tullut. Loppuraportissa oli myös kooste lausunnoista ja Liikenne- ja viestintäministeriön edustajan eriävä mielipide.
Se mitä olen vaalikoneisiin vastannut, on ollut kysymystenasettelu huomioiden oikein. Ehdotetussa tietoliikennetiedustelussa ei haluta valvoa massoja, vaan mahdollisimman rajattua joukkoa. Käytännössä se ei vain onnistu ilman kaiken liikenteen arviointia vähintään liikenteen alku- ja määränpään perusteella. Kaikki alla oleva ei ole omasta päästäni, vaan mukana on sekä omaa pohdintaa että lukemiani ja mielestäni huomionarvoisia kohtia sujuvasti sekoittaen.
Tietoliikennetiedustelulla arvellaan saavan tietoa sekä törkeistä rikoksista, niiden uhista, että vakavista haittaohjelmista ja palvelunestohyökkäyksistä. Tällä tiedolla on tarkoitus suojella kansalaisia, elinkeinoelämää ja kansallista turvallisuutta. Olen muutenkin puhunut tietoturvallisen tietoyhteiskunnan puolesta ja siksi pidän tärkeänä, että Suomalaisten verkkojen ”puhtaus” olisi vastaisuudessakin korkealla tasolla. Toisaalta, meillä on jo viranomainen, jonka vastuulle verkkoturvallisuus kuuluu. Viestintäviraston kyberturvallisuuskeskus, joka vastaa myös kansallisesta CERT -toiminnasta, saa tietoa yhteistyökumppaneiltaan ja välittää sitä esimerkiksi teleoperaattoreille. Poikkeustilanteissa kyberturvallisuuskeskus voi suorittaa myös aktiivista tiedonhankintaa Tietoyhteiskuntakaaressa määritellyin ehdoin. Samoin on selvää, että esimerkiksi yritykseen kohdistunut edistynyt haitta- tai vakoiluohjelma huomattaisiin tällaisella järjestelmällä auttamattomasti liian myöhään. Tavanomaisemmat, massoittain leviävät haittaohjelmat, voidaan huomata usein jo leviämisen alkuvaiheessa, kuten tähänkin asti.
Tietoliikenne on tulevaisuudessa entistäkin useammin salattua. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Facebook, Google, Microsoftin Hotmail/Outlook -postipalvelu ja esimerkiksi Twitter salaavat käyttäjän ja asiakkaan välisen liikenteen. Verkkopankkeja tietenkään unohtamatta! Ja näiden palveluiden tarjoaman TLS -salauksen lisäksi mikään ei estä käyttäjiä käyttämästä muita palveluita, jotka voivat salata sekä sisällön että tietoliikenteen lähettäjän entistä varmemmin. Sillä, mistä ja minne yhteys otetaan voi olla merkitystä, mutta mitä iloa tiedustelun suorittajalle on siitä, että näkee minun ottavan yhteyttä Googlen palveluun, kun viestin sisältö ja kohde jää kuitenkin hämärän peittoon? Mitään avaimia tai takaportteja ei esityksessä keneltäkään edellytetä, eikä sellaisten antaminen suomalaisille viranomaisille ole ulkomaisten palveluntarjoajien intressissä muutenkaan.
Liikenne- ja viestintäministeriö on osuvasti kritisoinut työryhmän lähestymistapaa. Työryhmä on, siis ainakin paperilla, lähestynyt asiaa siitä näkökulmasta, että pitäisikö tällaista tietoliikennetiedustelua olla ja jos, niin mihin sitä voisi käyttää. Nyt on vain puhuttu törkeistä rikoksista. Olen erinomaisen samaa mieltä LVM:n kanssa siitä, että asiaa tulisi pohtia sen kautta, että mitkä ovat mietinnössä mukana olevien viranomaisten lakisääteiset tehtävät, millaiset toimivaltuudet ovat tällä hetkellä ja onko jotakin, jossa toimivaltuuksia, kuten tietoliikennetiedustelua, tarvittaisiin lisää. Sen jälkeen tietenkin oma punninta siitä, että onko kansalaisten yksityisyydelle muodostuva uhka suurempi kuin tietoverkkotiedustelulla torjuttava uhka.
Erinomaisen hyvää mietinnössä on se, että siinä vaaditaan myös ulkopuolista valvontaa sekä tuomioistuimen lupaa silloin, kun tietoverkkotiedustelua tehdään. Myös kansalaisten oikeussuojakeinoja ja niiden käyttöä pohditaan. Samoin oli arvioitu lainsäädännön vaikutuksia esimerkiksi tietotekniikkayritysten haluun investoida Suomeen. Tätäkin arviota kritisoitiin perustellusti, sillä tarkasteluajanjakso loppui vuoteen 2013 ja sen jälkeen asenteet valtioiden tietoverkkovalvontaan ovat monessa paikassa muuttuneet oleellisesti.
Mietintöön pyydetyissä lausunnoissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että Ruotsissa vastaava järjestelmä vaatii 300 ihmisen työpanoksen ja 100 miljoonan euron vuosibudjetin. Vaikka me ottaisimme siitä puoletkin, puhuisimme silti 150 ihmisestä ja 50 miljoonasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mietintö on tietoverkkotiedustelun osalta vasta välivaihe ja asian selvittämistä tulee jatkaa, ainakin edellä esiin tuomani kritiikki huomioiden ja siihen vastaamalla. Epäilen kuitenkin, että jos lähdemme Ruotsin tielle me vain menetämme 150 ihmisen työpanoksen työhön, joka voitaisiin kohdentaa huomattavasti paremmin. Jos taas käytämme resursseja säästeliäämmin, emme enää missään kohtaa voi puhua riittävän kattavasta valvonnasta. Silloin nämä muutamat ihmiset voisivat käyttää työpanoksensa jo nykyisen lainsäädännön mahdollistamien tietojenhankintakeinojen käyttämiseen. Nämä säädökset ovat vieläpä melko tuoreita, osan käyttöä vasta opetellaan. Jos ja kun asia joskus eduskuntaan asti etenee, tulee asiaa tarkastella kiihkottomasti ja kokonaisuus arvioiden. Silloin päättäjillä pitää olla tietoa ja taitoa asian monipuoliseen käsittelemiseen.
Tieteen ja tekniikan vihreät julkaisivat vaalilehtensä (pdf), jossa julkaistiin myös kirjoittamani alla oleva kirjoitus poliisin roolista tietoyhteiskunnan vartijana.
Kukoistava tietoyhteiskunta on yksi vihreiden kärki tavoitteista. Kuumin tietoyhteiskunnallinen aihe on täl lä hetkellä puolustusvoimien ja suojelupoliisin tavoite verkkovalvonnasta terrorismin torjumiseksi.
Tavallista ihmistä kohtaan tietoverkossa tehdyistä rikoksista on toisinaan uutisointia, jos kyse on merkit tävästä rikoksesta, mutta muuten arkipäivän tietoverk korikokset eivät juuri herätä keskustelua.
Tietoyhteiskunnan kannalta tärkeintä toimivien, asiakaslähtöisten palveluiden lisäksi ovat asiakkaat itse. Jos kansalainen ei luota osaamiseensa, tietoverkon turvallisuuteen tai siihen, että hänellä olisi uhriksi jou tuessaan mahdollisuus saada apua, hänestä ei tule säh köisen palvelun käyttäjää.
Tavallisen kansalaisen kohtaamat tietoturvallisuus haasteet jakautuvat useaan osaalueeseen. Näihin haas teisiin on pyritty tarttumaan mm. päivittämällä Suomen kyberturvallisuusstrategia vuonna 2013. Aiemmin ta vallisen ihmisen kohtaamaa tietoturvauhkaa tai rikos ta käsiteltiin vain muutamalla rivillä, mutta uudessa strategiassa sille on omistettu jo kokonainen kappale. Strategiassa korostetaan erityisesti paikallispoliisin roolia arkipäivän kyberrikollisuuden torjunnassa. Po liisihallituksen tulossopimukseen taas on kirjattu, että ITtutkintaan käytetään 35 henkilötyövuotta.
Poliisin tiedonsaantioikeuksia kritisoidaan usein uhkana kansalaisten tietosuojalle ja yksityisyydelle. Kun kansalainen on verkosta käsin tehdyn rikoksen uhri, tarvitaan tapauksen selvittämiseen samoja tiedon
saantioikeuksia. Toisen sähköpostin luvaton lukeminen vaatii takautuvan televalvonnan rikoksen uhrin sähkö postitiliin. Olen kirjoittanut useita tällaisia hakemuksia käräjäoikeudelle ja pystynyt auttamaan rikoksen uhria.
Viranomaisten toimivaltuuksien ajantasaisuudesta tulee perusoikeuksien kunnioittamisen ohella edelleen huolehtia.
Silti suurempi ongelma ovat ne rikokset, jotka eivät tule poliisin tietoon. ItäUudenmaan poliisilaitoksen ja Tieken tekemässä kyselyssä nousi esiin lukuisia eri tietoverkkorikoksia sekä syitä siihen, miksi poliisille ei ollut tehty niistä ilmoitusta. OPTL:n kyselytutkimuk sessa puolestaan selvisi, että 16 % kyselyyn vastan neista lapsista oli joutunut verkkokiusaamisen uhriksi. Näistä rikoksista vain murtoosa tulee poliisin tietoon. Muutoin tietoverkkorikosten tutkintaan varattu 35 hen kilötyövuotta ei riittäisi alkuunkaan.
Myös kansalaisten osaamista tulisi parantaa. Kan sallinen, kaikille avoin tietoturvakoulutus voisi olla hyvä alku, vaikka se ei tavoittaisikaan kaikkia. Tällä hetkellä työelämässä olevat ja isoilla työnantajilla työs kentelevät saavat tietoturvakoulutusta, jonka tarkoituk sena on työpaikan omien toimintojen turvaaminen.
Pitkän tähtäimen suunnitelma on sisällyttää tieto turva osaksi perusopetusta. Koulussa annettavaa tieto tekniikkaopetusta pidetään usein turhana, koska nuoria pidetään diginatiiveina. Todellisuudessa sillä, kuinka monipuolisesti osaa käyttää Facebookia tai Whats Appia, ei ole tietoturvan kanssa mitään tekemistä.
Näissä vaaleissa on jokaiselle ehdokkaalle ollut tarjolla niin monia vaalikoneita, että jokaiselle on löytynyt ns. yleiskoneiden lisäksi varmasti jokin omiin vahvuuksiinkin sopiva. Tätä kirjoittaessani olen itsekin jo… lähes kahdenkymmenen vaalikoneen tai kyselyn veteraani.
Vaalikoneissa saatettiin esittää ongelma ja tarjota siihen erilaisia ratkaisuehdotuksia ja pyytää ehdokasta valitsemaan niistä omasta mielestään parhaimmat. Useimmiten esitettiin kuitenkin väittämä, josta sai olla samaa tai eri mieltä. Se kuinka voimakkaasta saman- tai erimielisyydestä oli kyse ilmaisiin usein asteikolla 0-100, jossa 50 tarkoittaa, että ei samaa tai eri mieltä taikka en osaa sanoa.
Toinen vaihtoehto eritellä samanmielisyyttään eri väittämien kanssa on olla täysin eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, en osaa sanoa, jokseenkin samaa mieltä tai täysin samaa mieltä. Valotan vastauslogiikkaani näihin hiukan. Jos olen vastannut olevani täysin samaa tai eri mieltä, se ei tarkoita että olisin välttämättä aivan sataprosenttisesti tätä mieltä. Saatan olla 90. Tai 80. Rajatulla asteikolla olen siis ottanut sen, mikä on ollut lähinnä.
Olen mahdollisuuksieni mukaan koonnut tähän alle linkit kaikkiin vaalikone- ja muihin vastauksiini ja täydennän listaa sitä mukaa kun vaalikonevastauksia julkaistaan.
Seuraavissa saat vastaukseni näkyviin kun valitset ensin vaalipiiriksi Uudenmaan vaalipiirin ja haet tai valitset tulokset ja syötät hakukenttään ”Hokkanen Teemu”.
Lisäksi Aito avioliitto lähetti seuraavanlaisen viestin:
Toivomme ehdokkailta Kyllä / ei / eos (en osaa sanoa) vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1)Kannatatko eduskunnan päätöstä avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi? Kyllä / Ei / Eos.
2)Jos tulet valituksi ja uuden eduskunnan äänestettäväksi tulee kansalaisaloite sukupuolineutraalin lain kumoamiseksi äänestäisitkö kansalaisaloitteen puolesta? Kyllä / Ei / Eos.
Johon vastasin:
1) Kyllä
2) Ei
Avioliitto on yhteiskunnan määrittämä yhteiskunnallinen sopimus. Oli jo aika, että yhteiskunta kansalaisaloitteen ja eduskunnan muodossa tekee tästä sopimuksesta tasa-arvoisemman.
Vantaan sanomat julkaisi tänään 14.2.2015 alla olevan mielipidekirjoituksemme (s.14).
Huomio lasten digitaaliseen turvallisuuteen.
Vantaan Sanomat kertoi 11.2 koululaisten tablettien käytön ongelmista liittyen tapaukseen, jossa 8-vuotias surffaili pornosivuilla oppitunnin aikana. Lasten ja nuorten arki on siirtynyt vahvasti digitaalisiin ympäristöihin ja vanhemmat kokevat lasten nettiturvallisuuden vaikeaksi asiaksi. Internet on tuonut valtavasti positiivista pientenkin lasten arkeen parantaen edellytyksiä oppimiseen, tiedon hankintaan, itsensä ilmaisuun, ystävystymiseen ja viestintään. Toisaalta lapset altistuvat erilaisille vaaroille Internetin ja erityisesti sosiaalisen median avulla tehtävän kiusaamisen ja seksuaalinen hyväksikäytön lisääntyessä. Ongelmia aiheuttaa myös rajanvedon epäselvyys siinä, milloin loukkaavien ja häiritsevien viestien lähettäminen on rikos.
Pornon helppo saatavuus ja seksuaalissävytteiset selfiet vääristävät helposti nuorempien lasten käsitystä ruumiillisesta koskemattomuudesta ja yksityisyyden suojasta. Rikosasioiden kanssa työskentelevinä olemme huomanneet, että Internetillä ja sosiaalisen median kuvallisuudella on yhä vahvempi rooli lapsia koskevissa rikosjutuissa.
Jo taaperoikäisten kohdalla on syytä huolehtia digitaalisesta turvallisuudesta ja tämä tulee netiketin lisäksi huomioida myös osana varhaiskasvatusta ja perusopetusta. Vanhemmille tulee tarjota opastusta ja tukea digi-kasvatukseen jo neuvolasta lähtien. Erityisesti kun monelta ongelmalta vältytään jo sillä yksinkertaisella neuvolla, että vanhemmat osoittavat samaa kiinnostusta lapsensa menemisiin netissä, kuin muuallakin maailmalla. Kysyen, jos ei itse osaa tai ymmärrä.
Riidat ja rikokset saavat uusia ulottuvuuksia Internetissä aiheuttaen myös toistuvia muutostarpeita lainsäädäntöön. Päättäjien on syytä olla kehityksessä hereillä.
Emmi Wehka-aho, juristi, kunnanvaltuuston II vpj, Kirkkonummi
Teemu Hokkanen, poliisi, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, Espoo
Alla oleva kirjoitus julkaistiin Uudenmaan vihreiden sivuilla 3.11.2014
Vihreä vaikutus
Vihreät ministerit jättivät hallituksen 18.9.2014 hallituksen ydinvoimapäätöksen vuoksi. Hallituksen politiikka vihreiden lähdön jälkeen on saanut minut välillä toivomaan, että oltaisiin jääty. Venäläisestä ja arvatenkin erittäin kalliista, sekä poliittisesti että taloudellisesti, ratkaisusta huolimatta. (Noin muuten ydinvoima on mielestäni hyvä pitää vielä jonkin aikaa mielessä, kun pohditaan energiaratkaisuja ilmastonmuutoksen näkökannalta, mutta tämä ei ole kirjoitus ydinvoimasta, vaan vihreiden voimasta.)
Soiden suojelu
Ensimmäinen puheita aiheuttanut asia, jonka uusi hallitus pisti jäihin oli vuosia valmisteltu soidensuojeluohjelma. Uusi ympäristöministeri ilmoitti, että asiassa aiotaan jatkossa edetä vapaaehtoisuuteen perustuen. Tavallisen metsän suojelussa tämä voi yksistään toimia hyvinkin, mutta soiden kohdalla, joissa yhtenä tärkeimpänä asiana on veden korkeus, ei yhtä osaa suosta voi jättää suojelematta. Ja nyt on kyseessä erityisesti Etelä-Suomessa viimeiset luonnontilaiset suot. Pakko ei kuulemma ole hyvä ratkaisu ihmisten motivoimiseen suojelun kannalle. Olen samaa mieltä, mutta joskus on tilanteita joissa suurempi etu, kuten esimerkiksi luontomme ja ympäristömme, menee yksilön etujen edelle. Valtiovallan toki kompensoidessa yksilölle tulleen vahingon.
Ja jos kerran vapaaehtoisuus on oikea tapa edetä, niin alammeko esimerkiksi vastaisuudessa kysymään jokaiselta uuden tien tiellä olevalta maanomistajalta, että annatteko maanne vapaaehtoisesti vai kierrämmekö tien tonttinne ympäri, kuten yhdessä Uuno-elokuvassa aikoinaan? Ja ovatko Fennovoiman ydinvoimahankkeen maanhankinnat tehty kaikki vapaaehtoisuuden pohjalta? Entä tulevien kaivosten maat? Ristiriita on ilmeinen.
Voit lukea aiheesta lisää Ville Niinistön blogikirjoituksesta.
Pakolaislapset säilöön
Vihreät vastustivat hallituksessa suunnitelmia muuttaa lakia ulkomaalaisten säilöönotosta. Hallituksesta lähdön jälkeen hallitus on vastoin kansainvälisiä suosituksia ja ohjeita, inhimillisyyden unohtaen, normalisoimassa esimerkiksi yksin tulleiden lasten säilöön ottamisen, vaikka tämän pitäisi olla viimesijainen toimenpide. Tähän käytettäisiin Joutsenon erillisyksikköä, jossa on varattu perheille tilaa, mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä on käytännössä vankila. Lapset eivät kuulu vankilamaisiin oloihin, vaan heidät tulisi sijoittaa esimerkiksi lastensuojelun yksiköihin.
Samoin laista ollaan poistamassa sosiaalityöntekijälle kuuluvaa tilaisuutta tulla kuulluksi lasta koskevan sijoituksen valmistelussa.
Tästä aiheesta lisätietoa Outi Alanko-Kahiluodon kirjoituksessa.
Lahjakkuudet muihin maihin
Hallitus on vihreistä päästyään intoutunut ehdottamaan myös lukukausimaksuja. Lukukausimaksu olisi 4000 euroa EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevalle, joka opiskelee kansainvälisessä ohjelmassa, käytännössä siis englanniksi. Suomen- ja ruotsinkieliset kurssit olisivat edelleen ilmaisia. Tässä on toki se tolkku, että jos ulkomaalainen opiskelija osallistuu opetukseen kotikielillämme, hänen on helpompi jäädä valmistumisen jälkeen Suomeen töihin. Outi Alanko-Kahiluodon kirjoituksessa nykyisen järjestelmän taloudelliset vaikutukset on käyty läpi.
Itse haluan korostaa myös sitä, että ulkomailta tulleet opiskelijat tuovat myös oman osuutensa korkeakoulujen tekemään kehitys- ja tutkimustyöhön. Tämä työ hyödyttää ilman muuta opiskelijaa itseään, mutta mitä korkeammasta akateemisesta saavutuksesta on kyse, sitä enemmän se hyödyttää myös oppilaitosta ja siten oppilaitosta ympäröivää yhteiskuntaa.
Vihreä vaikutus?
Käsittelemäni kolme asiaa ovat olleet enemmän tai vähemmän näkyvästi esillä mediassa, eivätkä lyhyet kannanottoni antaneet asioihin sinänsä mitään uutta. Varsinkaan sellaista, mitä ei linkkaamissani teksteissä olisi jo käsitelty.
Kirjasin tekstit esitelläkseni sitä, mikä on ollut vihreiden vaikutus hallituksessa. Näistä asioista voi olla eri mieltäkin, mutta on kiistämätöntä, että vihreiden politiikalla on ollut vaikutusta! Vihreitä äänestämällä voi siis vaikuttaa. Ja se millaista vihreä politiikka on, riippuu paljon myös siitä, ketkä tätä politiikkaa ovat tekemässä. Jos olet jostakin asiasta eri mieltä, hyvä. Kuuntelen mielelläni perustelusi. Jos ne ovat hyvät, mielipiteeni voi muuttua. Ja joskus useammankin.
Tämä oli ylimääräinen kokous, jonka pitämisestä päätettiin edellisessä kokouksessa. Ainoana asiana oli ensi vuoden budjetti. En tässä käy esittelemään päätöksiä sen kummemmin, ne löytyvät helpoiten täältä. Sen sijaan, kuten tapanani on, olen poiminut kokouksesta joitakin minulle mieleen jääneitä tai merkityksellisiä yksityiskohtia esille.
Kokouksen alussa käytiin pitkä ja, kauniisti sanottuna, perinpohjainen keskustelu siitä, voimmeko edes käsitellä tätä asiaa, kun edellinen päätös on asiasta jo olemassa. Äänestys meni tasan ja puheenjohtajan ääni ratkaisi asian keskustelun hyväksi. Jo tämän keskustelun aikana esitettiin erinomaisia huomioita siitä, missä on mahdollista säästää ja missä ei pitäisi.
Kokouksessa esitettyjä huomioita:
Kokouksessa, josta löytyy lisätietoa täältä, käsiteltiin ensimmäisenä vammaisille tarkoitetun Riilahden toimintakeskuksen kunnostusta, joka on ollut lautakunnan asialistalla jo vuodesta 2001. (Kyllä. 2001.) Lautakunta halusi huolehdittavan siitä, että tilojen esteettömyydestä huolehditaan. Ennen hankesuunnitelman hyväksymistä vammaisneuvoston Rakennetaan kaikille ryhmältä pyydetään lausunto.
Kokouksessa käsiteltiin myös sairaalasiivouksen keskittämistä Espoon sairaalassa kokonaan HUS-Desikon hoidettavaksi. Etuina on yhden, asiaan erikoistuneen toimijan käyttäminen kahden toimijan sijaan. Keskittämisellä toivotaan saavan kustannussäästöjä. Huolena kokouksessa oli erityisesti se, että häviääkö alalta kilpailu ja täten hinnat nousisivat. Asiaa on virkamiesten mukaan selvitetty kattavasti ja asiassa on tehty myös kehitystyötä.
Hyvinvointiraportti.
Ensimmäisenä asiana raportista on huomattava, että Espoon huonoimmatkin alueet ovat valtakunnan keskiarvoa paremmat.
Kokouksessa kiinnitettiin huomiota erityisesti seuraaviin asioihin:
Kokouksessa käsiteltiin myös STM:n tuottamaa Toimiva lastensuojelu -raporttia. Espoo kannattaa monia raportissa mainittuja toimenpiteitä. Espoolla on moni asia jo työn alla, ensi vuonna suorastaan hyvässä vauhdissa. Nämä toimenpiteet koskevat erityisesti niitä, jotka eivät tarvitse lisärahoitusta.
Muut asiat
T3 -ajat, siis kolmas tarjolla oleva vapaa aika terveyskeskuksessa, ovat hyviä. Keskiarvo on 21 ja vaihteluväli 10-33 päivää.
Omaishoidon tukee oikeutetut saavat loppuvuonna myönteisen päätöksen.
Kokouksessa keskusteltiin myös siitä, pidämmekö ylimääräisen budjettikokouksen. Tämä riippuisi siitä, minkälainen budjettiehdotus 24.10. tulee. Koko kokousasian ottaminen kokoukseen meni äänestykseen. Äänet menivät 7 puolesta, 4 vastaan ja 2 tyhjää. Itse äänestin puolesta.
Pidin puoluekokouksen ensimmäisenä päivänä seuraavan puheen:
Hyvät vihreät.
Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma, enkä väheksy sen vähentämisen eteen tehtävää työtä millään tavalla. Sitä tulee edelleen jatkaa.
Kuitenkin: EU-maiden vertailussa suomalaisen miehen henkirikoksen uhriksi joutumisen todennäköisyys on sijalla 7, naisten 11. Ylipäätään miesten todennäköisyys joutua henkirikoksen, tai väkivallan, uhriksi on Suomessa naisiin verrattuna moninkertainen.
Jos unohdamme hetkeksi väkivallan koko kuvan huomaamme, että parisuhdeväkivallan uhrina kuolee moninkertainen määrä naisia miehiin verrattuna. Miesten osuus ei kuitenkaan ole marginaalinen. Lievemmässä väkivallassa tilanne on jo tasaisempi. Parisuhdeväkivaltaa koskevissa kyselytutkimuksissa uhreiksi ilmoittautuneista lähes kolme kymmenestä on miehiä.
Edellä kertomastani huolimatta meidän miesten kohtaamaan väkivaltaa ei yhteiskunnallisen keskustelun perusteella pidetä tärkeänä. Tämä turhauttaa minua sekä miehenä, että pienen pojan isänä. Ja kun lapsista puhutaan, ei tule unohtaa vanhempiensa väkivallan kohteena olevia lapsia. Helsinkiläisen pikkutytön kohtalo on vain jäävuoren huippu.
Siksi ehdotan, että vihreät eivät vaadi naisten väkivallan vastaisen toimielimen perustamista vaan osoittaa olevansa edellä kulkeva puolue ja vaatii toimielintä KAIKEN lähisuhdeväkivallan vastaiselle työlle. Tämä on mahdollista toteuttaa Istanbulin sopimusta noudattaen, kaiken väkivallan vähentämiseen tähdäten.
Sen lisäksi osallistuin poliittisen tavoiteohjelman käsittelyyn työryhmässä, joka kokousti lauantaina reilut 13 (!) tuntia. Ainoa itse tekemäni aloite koski asepalvelusta, jonka suhteen kannatan edustamani Vihreän miesliikkeen armeijamallia. Ja kun miesliikkeestä jo puhutaan, niin mainittakoon, että puoluekokous hyväksyi lähes yksimielisesti tavoitteekseen kieltää kaikkien lasten ympärileikkaukset, jos siihen ei ole lääketieteellistä perustetta.
Noin muuten kokouksessa ja sen jälkeen yksi eniten puhuttaneista aiheista oli poliittisen tavoiteohjelman tavoite poistaa huumausaineiden käyttörikos rikoslaista. Ja ohjata resurssit käytön ennaltaehkäisyyn huumausaineriippuvaisten hoitoon. Itse olen asiassa jotenkin kahden vaiheilla. Työryhmässä äänestin puolesta, mutta varsinaisessa kokouksessa vastaan. En haluaisi sallia kaikkien huumausaineiden käyttöä, ainakaan kerralla.
Miksi ylipäätään olisin sallimassa, ainakin osan, nyt kielletyistä päihteistä? Päätöksen hyvinä puolina olisi:
Huonoja puolia on:
Korostan vielä, että kyseessä EI ole tarkoitus sallia huumausaineiden myyntiä ja välittämistä. Huumausainerikos ja sen törkeä tekomuoto saisivat edelleen olla osana rikoslakia. Minusta on myös inhimillisesti parempi ratkaisu auttaa, kuin rangaista usein pahoissa ongelmissa olevaa ihmistä. Jokainen katkaistu huumausaineiden käyttökierre säästää myös yhteiskunnan resursseja.
Teemu Hokkanen 