20.3.2013 sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous

Tässä kokouksessa päästiin jo vähän aiempien vuosien tunnelmaan kokouksen kestäessä noin kolme ja puoli tuntia. Janne Koskenniemi oli edelleen tuuraamassa Pinja Niemistä vihreiden toisena jäsenenä. Kannattaa lukea myös edeltävä, esityslistaa käsittelevä kirjoitukseni. Varsinaiset kokousasiakirjat ja tiedotteet löytyvät tuttuun tapaan täältä.

Kokouksen ensimmäisenä kokousasiana oli sosiaali- ja potilasasiamiehen selvitys. (Uusin selvitys tullee sivuille aivan lähiaikoina.) Selvityksessä olevien huomioiden lisäksi asiamies kertoi myös muista havainnoistaan ja ajatuksistaan. Yksi näistä oli se, että niin kauan kuin ihmiset luottavat siihen, että apua on saatavissa, on myös toivoa. Pääsääntöisesti ihmisillä on hyvä luotto tämän suhteen, mutta yksittäisissä asioissa petytään. Toinen ongelma on omaisten kohtaaminen. Usein potilaan omaiset koetaan jollakin lailla ongelmaksi, vaikka useimmiten omaiset olisivat hyödyllinen voimavara. Lisäksi asiamies kertoi palvelutarpeen kartoituksen tarpeellisuudesta yli 75 -vuotiaiden kohdalla.

Esitin asiamiehelle kysymykset lääkäreiden kielitaidosta ja sosiaalitoimen yhteistyöstä kolmannen sektorin kanssa. Asiamies piti jopa hieman yllättävänä kuinka vähän hänelle oli tullut palautetta huonosti suomea (tai ruotsia) puhuvista lääkäreistä. Palautetta oli kuitenkin tullut ja hänkin piti tärkeänä sitä, että potilas voi olla varma siitä, että tulee ymmärretyksi. (Vaikka hoito itsessään olisikin yhtä laadukasta.)

Kokemuksiin yhteistyön heikkenemisestä kolmannen sektorin kanssa asiamies ei osannut ottaa kantaa, mutta piti mahdollisena esittämääni näkemystä kiireiden lisääntymisestä. Mielestäni kolmatta sektoria ei todellakaan saa unohtaa, sillä tässä voi olla mahdollisuus resurssien säästämiseen, kunhan muistetaan pitää viranomaisten perustehtävistä edelleen kiinni.

Vammaisasiamies painotti näkökulman ottamista vammaisten perheisiin lisäämällä lasten ja perheiden osallisuutta konkreettisilla toimilla. Asiamies halusi myös turvata oppilashuollon resurssit ja sen selvittämistä kuinka usein syrjäytymisen taustalla on erilaiset neurologiset syyt. Ei myöskään ole tietoa kuinka moni nuori syrjäytyy koulutuksen jälkeen tai siitä syystä, että ei ylipäätään pääse mihinkään koulutukseen.

Kysyin vammaisasiamieheltä vammaisten nuorten työllistymisestä ja esteettömyydestä sekä yleisillä paikoilla, että julkisissa tiloissa. Asiamies totesi, että EKKU:n toiminnassa voi olla parantamista, kuten vammaisten nuorten työllistämisessä ja työllistymisessä ylipäätään. Tähän liittyy oleellisesti se, että vammaisen on todella vaikea päästä esimerkiksi ammattikouluun tai edes erityisammattikouluun. Tässä asiassa ollaan monissa Euroopan maissa jo huomattavasti edellä.

Yleisiä paikkoja koskien on valitettavasti tiedossa, että esimerkiksi kevyen liikenteen väylien auraus ei ole kovin korkealla prioriteettilistalla. Lumet myös usein kasataan juuri vammaisille tarkoitetulle pysäköintipaikalle, se kun usein sattuu olemaan tyhjänä. Julkisista tiloista ei ole tehty Espoossa kattavaa kartoitusta, mutta julkisten tilojen puutteita varten on palautejärjestelmä.

Sydäntä särkevin asia on kuitenkin se, että vammaisia lapsia edelleen kiusataan kouluissa vammaisuudesta johtuen. Kiusaaminen on ahdistavaa ja säilyy pitkään mielessä, mutta on toisaalta asia, jonka korjauskaan ei maksa paljoa. Kyseessä on kuitenkin hyvin pitkälti asenteesta ja empatiasta.

Viidentenä kohtana käsiteltiin Leppävaaraan tulevaa Elä- ja asu seniorikeskusta. Hyvänä huomiona kokouksessa tuli esille se, että nykyään vanhainkodit ja vastaavat sijoitetaan keskeisille paikoille, eikä ”metsiin ja soiden päälle”. Kyseessä on samalla merkittävä arvostuksen näyttäminen. Jokaiselle tuleva oman tilan koko on 25 neliötä, joka on kuulemma varsin vertailukelpoinen koko. Jos seniorikeskukseen sattuu tulemaan pariskunta, on kaksi huonetta mahdollista yhdistää yhdeksi 50 neliömetrin tilaksi. Tässä kohtaa kyseessä on kuitenkin vasta tarveselvitys. Suunnitelman tarkemmat yksityiskohdat selviävät mahdollisesti jo huhtikuussa esiteltävässä hankesuunnitelmassa.

Ympäristöterveydenhuollon äkkiseltään hiukan murheelliset tilastot vuodelta 2012 käsiteltiin kuudentena kohtana. Suunnitelmat tuodaan vuosittain lautakunnan nähtäväksi ennen kuin ne hyväksytään. Toteutuneiden tutkimusten määrä suhteessa suunniteltuihin on matala, mutta tulokset ovat parempia kuin edeltävänä vuonna ja kuulemma kestävät vertailun Helsinkiin ja Vantaaseen. Akuutit tutkimukset, yleensä jonkun tekemä ilmoitus, ajaa luonnollisesti suunniteltujen tutkimusten ohi. Yhtenä syynä ollut henkilöstövajaus on kuulemma paikattavissa, koska työmarkkinoilla on kuulemma osaamista, mutta täyteen työtehoon ei kuulemma päästä kovin nopeasti.

Seitsemäntenä kohtana oli vastaus aluehallintovirastolle Espoon terveydenhuollon hoitojonoista. Tämän kirjoituksen ilmestymisviikon maanantaina yli kolme kuukautta jonottaneita oli 275 potilasta. Samana päivänä Espoon valtuusto palautti valtuustoaloitteen terveyspalveluiden varmistamiseksi uudelleen valmisteltavaksi. Tämän tiimoilta sosiaali- ja terveyslautakunta pitävät iltakoulun kaupunginhallituksen kanssa paria tuntia ennen seuraavaa lautakunnan kokousta. Tällöin jo tehdyt toimenpiteet hoitojonojen purkamiseen ja tällä hetkellä vireillä olevat suunnitelmat esitellään tarkemmin. Kirjoitan aiheesta sen ollessa ajankohtaisempi.

Viimeisenä asiana käsiteltiin lautakunnan jäsenen tekemää selvityspyyntöä, johon toivotaan vastausta jo huhtikuun kokoukseen. Pyyntö löytyy kokonaisuudessaan kokoustiedotteesta, mutta kommentoin pyynnön viimeistä kohtaa palveluseteleiden käytön laajentamisesta: Mielestäni palveluseteleihin käytettävät resurssit tulisi ensisijaisesti käyttää Espoon omaan terveydenhuoltoon  siksi, että muuten niillä ruokitaan vain yksityistä terveydenhuoltoa edelleen Espoon oman terveydenhuollon ongelmista huolehtimista vaikeuttaen.

 

19.3.2013 päihdeasiain neuvottelukunnan kokous

Olin Tiina Hofströmin varajäsenenä päihdeasiain neuvottelukunnan kokouksessa. Esityslistan varsinaisina asioina, järjestäytymisen ja huolellisten esittäytymisten lisäksi, olivat aiempi toiminta ja kevään kokousaikataulu. Muissa asioissa pääsimme kuitenkin hyvään keskusteluun useammastakin asiasta.

Ensinnä joitakin kokouksen puheenvuoroista tekemiäni ikäviä huomioita. Espoossa yläasteikäisillä on Suomen pahin päihdeongelma. Siis päihdeongelma. Yläasteikäisillä.

Espoossa ei myöskään ole ennalta ehkäisevää päihdetyöntekijää. Laki toisaalta vaatii, että kunnan on tehtävä työtä ja luotava edellytykset päihdeongelmien ratkaisemiseksi.

Viime aikoina esille noussut ilokaasun käyttö on tuttua myös espoolaisille. Eräs ravintola oli jopa suunnitellut ilokaasubileiden järjestämistä, mutta poliisin ja aluehallintoviraston puututtua asiaan ravintola peräytyi suunnitelmistaan. Sinänsä viranomaisilla ei ole asian suhteen paljoa toimivaltaa, sillä ilokaasu ei ole millään tavalla kielletty aine, mutta ilmeisesti jonkinlainen ratkaisu oli löydetty. Ilokaasua on pääsääntöisesti helppo hankkia, sillä kuka tahansa voi ostaa sitä netistä tai kaasua myyvistä kaupoista. Mitä ilokaasun vaarallisuuteen tulee, se ei varsinaisesti ole myrkyllistä, mutta voi silti olla hyvinkin hengenvaarallista, kuten Agan sivuilta voi lukea.

Päihdeasian neuvottelukunta on myös nimensä mukaisesti ”vain” neuvottelukunta. Neuvottelukunnassa on kuitenkin asiantuntijoita esimerkiksi poliisista ja Espoon sosiaalitoimesta, sekä asialle omistautuneita jäseniä. Viestintä Länsiväylä -lehden kautta on toiminut, mutta esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunta sai neuvottelukunnan viime vuonna tekemän aloitteen vain tiedoksi yhtenä kokouksen viimeisimmistä asioista hiukan ennen yhtätoista illalla. Lupasin toimia yhdyshenkilönä sikäli kun neuvottelukunnan asioita lautakuntaan tulee, sillä tarkoitus on saada päättäjät heräämään ja toimimaan niillä osa-alueilla kun tarvetta on. Seuraavaan kokoukseen on tarkoitus saada tilastoja eri osa-alueilta neuvottelukuntalaisille tutustuttavaksi.

Noin muuten neuvottelukunnan tontille kuuluvista aikaansaannoksista voi lukea vaikka seuraavista:

Savuton pääkaupunkiseutu

Päihteiden käytön ennaltaehkäiseminen ja varhainen puuttuminen lasten ja nuorten palveluissa

20.3.2013 sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous, esityslista

Kokoustiedote ja sitä kautta koko esityslista löytyy täältä. Heti alkuun kokouksessa käsitellään sosiaali- ja terveys- sekä vammaisasiamiehen selvitykset kohdissa kolme ja neljä. Esityslistan päätösehdotuksissa nämä asiat ovat myös ilahduttavalla tavalla otettu huomioon. Varsinaiset selvitykset ovat esityslistan liitteinä ja ovat varsin seikkaperäisiä toimenpide-ehdotuksineen. Otan muutaman asian selvityksistä esille alla.

Sosiaali- ja terveysasiamiehen selvityksestä annettu tiedote (johon linkki siis ylempänä) kertoo mm. seuraavaa: Asiamies ehdottaa seniorineuvolan perustamista sekä mm. toimeentulotuen maksatukseen, tukipäätösten postitukseen, hoitoonpääsyyn ja tilapäismajoitukseen liittyvien vaihtoehtojen selvittämistä.

Edellä kuvatut asiat voidaan tiivistää seuraavasti: toimeentulotuen maksatus viipyy, jos asiakkaalla ei ole sama pankki kuin se jota Espoo käyttää. Tukipäätökset postitetaan 2. luokan postina ja tämä voi joskus kestää jopa viikonkin. Hoitotakuu ei ole kaikilta osin toteutunut, vaan osa espoolaisista jonottaa edelleen yli kolme kuukautta hoitoon pääsyään. (Osa vain pari viikkoa!)

Tilapäismajoituksessa, tai asunnon järjestämisessä ylipäätään, on ongelmana käytettävissä olevien asuntojen vähyys. Monesti varsinkin kiireellisissä tapauksissa Espoo joutuu edelleen vuokraamaan yksityisiltä markkinoilta vuokrattuja asuntoja ja tämä käy tietysti kalliiksi. Usein tämä tilapäisratkaisun tilapäisratkaisu (!) jää pysyväksi asiantilaksi kun sosiaalitoimi ei toimivan ”ensiavun” jälkeen enää palaa asiaan.

Toinen tärkeä huomio, josta olen saanut muualtakin tietoa, on aikuisten sosiaalipalvelujen keskittäminen kahteen paikkaan Espoossa. Tämä pidentää merkittävästi joidenkin asiointimatkoja, mutta tämä ei suunniteltujen hyötyjen valossa ole välttämättä ongelma. Toimintojen keskittämisellä pyrittiin nimittäin vapauttamaan resursseja myös ”kenttätyöhön”, mutta tämä ei ole toistaiseksi vielä todentunut. Toinen huonolle tolalle päässyt asia on sosiaalitoimen yhteistyö kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Vaikka olen sitä mieltä, että nimenomaan viranomaisilla tulee olla sosiaali- ja terveyspalveluissa päävastuu, ei kolmannen sektorin tarjoamia mahdollisuuksia pidä missään nimessä torpata. Asiaa on syytä selvittää perinpohjaisemmin.

Vammaisasiamiehen raportista tiedotteessa on mm. seuraavat huomiot: Asiamies ehdottaa mm. kehitysvammaisten kuntoutusyksikkö EKKUn toiminnan laajentamista kaikille vammaisille ja etsivän sosiaalityön käyttöönottoa vammaispalveluissa. Asiamies ehdottaa myös toimenpiteitä vammaisten lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi, lapsiperheiden palvelujen kehittämiseksi ja asiakkaan kokonaistilanteen tukemiseksi.

Jälleen varsinaisella esityslistalla ja liitteissä on muitakin huomioita. Näitä ovat mm. vammaisille tarkoitettujen asuntojen rakentaminen paikkoihin, joiden ympäristö ei ole esteetön, kuten esimerkiksi hiljattain yksi mäen päälle rakennettu tukiasunto. Olen myös kuullut, että EKKUn toiminnassa voisi olla vielä parantamista, samoin kuin tähän välillisesti liittyvässä erityistyövoimaneuvonnassa, joka tosin on TE-keskuksen toimialaan kuuluvaa toimintaa.

Kohdassa viisi kerrotaan Leppävaaran Elä ja Asu -seniorikeskushankkeesta. Keskus on mielestäni sekä sijoitukseltaan, että muiltakin ominaisuuksiltaan varsin mainio. Jokaisella asukkaalla on käytössää oma 25 neliömetrin yksiö keittokomerolla, joka kuuluu 8-10 yksiön ryhmään joilla on yhteiset tilat. Näitä yhteensä 35 asukkaan yksiköitä tulee keskukseen neljä. Jokaiseen 35 asukkaan yksikköön kuuluu viisi 25 neliön yhteistilaa ja 80 neliön ruokailutila. Erilaisiin harrasteisiin ja terapiaan on pitäisi olla riittävät tilat ja mahdollisuudet. Muihin tarkempiin yksityiskohtiin menemättä mainitsen vielä talon katolle tulevat aurinkokennot, jotka tuottavat muun energian lisäksi lämpöä vihreisiin sydämiin.

Alkuperäinen suunnitelma käsitti sata asuntoa, mutta vajaassa kahdessa vuosikymmenessä yli 65-vuotiaiden suhteellinen osuus tullee kaksinkertaistumaan noin 30%:iin ja absoluuttinen ihmismäärä yli kolminkertaistumaan noin 105 000:n.  Näin ollen asukaspaikkojen tarkistukselle on hyvät perusteet.

Kuudentena kohtana on Espoon seudun ympäristöterveyden valvontasuunnitelman toteutuminen. Asia selvinnee lyhyimmin esityslistasta olevasta tilastosta, josta kopion seuraavan otteen:

LAKIPERUSTE Toteutuneet / suunnitelma kpl Suunnitelman toteutuma %
Elintarvikelaki 1199/1436 83,5
Kemikaalilaki 5/20 25
Kuluttajaturvallisuus 97/183 53
Terveydensuojelulaki 230/462 49,7
Tupakkalaki 244/473 51
Yhteensä 1775/2574 68,9

 

Otteessa esitetyn lisäksi tehtiin myös useita ennalta suunnittelemattomia tarkastuksia, joiden suhteellinen osuus ei kuitenkaan ole kovin merkittävä. Suurin yksittäinen tekijä huonoon tulokseen oli resurssien puute ja tässä valossa mm. edellisessä kokouksessa keskustelua herättänyt kahden virkaeläinlääkärin 30% osuus työajasta ympäristöterveyden huoltoon tuntuu lähinnä tragikoomiselta. Heti perään on syytä painottaa, että ympäristöterveyden parissa työskentelee joukko muunkin kuin eläinlääketieteen ammattilaisia.

Seitsemäs kohta käy läpi hoitoon pääsyn jonoja Espoon terveysasemilla. Suorastaan yllättäenkin jo Espoon kokoisella alueella eri terveyskeskusten jonotuskeskiarvot voivat keskinäisessä vertailussa olla moninkertaiset . Tämän lisäksi reilut 150 ihmistä joutuivat odottamaan lääkärin aikaa yli määrätyn kolme kuukautta. Osassa syy ei ollut yksin Espoon, mutta terveyskeskusjonoja on ilman muuta saatava lyhennettyä. Terveystoimen johtaja on luvannut asiaan puuttua ja asia on tulossa myös valtuuston käsittelyyn 18.3. sosiaalidemokraattien aloitteesta. Pääsyynä jonoihin on, kuinkas muuten, lääkäripula. Arvaan, että asiaan tullaan lautakunnassakin palaamaan pitkien keskustelujen merkeissä.

Ja kun lääkäripulasta puhutaan, en voi olla ottamatta esille sitä, että suomea (tai ruotsia) taitamattomien lääkäreiden kielikoulutuksesta tulee huolehtia!

27.2.2013 sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous

Elämäni ensimmäinen lautakuntakokous takana. Mukavaa oli. Joka väittää politiikkaa tylsäksi, ei tiedä kuinka mukavaa se voi olla. Pääsee kuulemaan ja kysymään alansa asiantuntijoilta ja olla osaltaan vaikuttamassa siihen, minkälaisia päätöksiä tehdään. Mutta se hehkutuksesta, itse kokoukseen. Niin, ja Pinja Niemisen varana paikalla olleen Janne Koskenniemen huomiot kannattaa myös lukea.

Kokous kesti 2 tuntia ja 21 minuuttia, eli moniin aikaisempiin nähden varsin lyhyt. Yleensä kokoukset ovat olleet huomattavasti pitempiä, josta syystä alkuvuoden loput kokoukset siirrettiin alkamaan viideltä. Kokoustiedote lähti heti kokouksen päätteeksi ja sitä kautta pääsee myös varsinaisen pöytäkirjan äärelle.

§4 Käsitteli ennakkotietoa sosiaali- ja terveystoimen tilinpäätöksestä ja esityslistasta esittämieni kommenttien lisäksi kokouksessa tuli esille se, että toimentulotukeen käytetty raha ei enää seuraa samalla tavalla talouden yleisiä suhdanteita kuin ennen. Yhtenä syynä tähän on lisääntynyt maahanmuuttajien määrä. (Maahanmuuttajien maahantuloperustetta en huomannut kysyä.)

Perussuomalaisten Leo Hiltunen kysyi tässä kohtaa myös asiallisen kysymyksen siitä, kuinka monta PÄIVÄÄ huostaan otetut lapset ovat olleet huostaan otettuina, sillä tilinpäätöksen ennakkotiedoissa oli ainoastaan lasten määrä.

Terveyskeskuksen kiireettömien hoitojen jonotusaikojen (ns. kolmas vapaa aika terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, T3) tilastoinnista paljastui myös mielenkiintoinen seikka. Jonotusaikoja laskettaessa käytetään leikkuria 42 vuorokauden kohdalla. Joka selittää esimerkiksi Espoon hoitotakuutilannetta vuodelta 2012 varsin sattuvasti. Tämä ollaan ilmeisesti jo korjaamassa.

§6 koski sosiaali- ja terveystoimen järjestöavustuksia. Varajäseneni Henna Ruusun huomiot esimerkiksi siitä, että ainakin yhdelle yhdistykselle oli annettu tukea myös toimistokuluihin, vaikka eri yhdistysten tukemisen periaatteena on, että hallintoa ei tueta. Samoin viittomakielisten tuki on tullut aikaisemmin kulttuurilautakunnan puolelta, mutta nyt se tulee sosiaali- ja terveyslautakunnan, kuten järkevää onkin.

§7 Esitys turva-asumispalveluista vedettiin esittelijän, perhe- ja sosiaalijohtaja Marja-Leena Remeksen pyynnöstä pois, jotta asiaa voidaan valmistella paremmin. Periaatteessa kaikista sosiaali- ja terveystoimen palveluista peritään maksua asiakasmaksulain (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista) perusteella. Heti ensimmäinen pykälä kertoo, että ”Kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan.” Aion perehtyä lakiin ja asiaan tarkemmin, ennen seuraavaa kokousta. Tähän mennessä on varmasti saatu jo arvio siitä, paljonko maksujen perintäkulut olisivat.

Noin ylipäätään olen vieläkin hiukan järkyttynyt siitä, kuinka paljon turvakodissa asuminen maksoi asukkailleen. Perustelen näkemystäni hiukan laajemmin ja kenties oman ammattini tuoman näkökulman valossa:

Valtiomme tehtävä on suojella jokaisen suomalaisen ja Suomessa vierailevan koskemattomuutta. Poliisina tiedän varsin hyvin, että se ei aina onnistu. Ihmisiä pahoinpidellään ilman, että valtion käsikassarat kansalaisten suojelemisessa ehtivät tehdä mitään. Kun näin tapahtuu, voi ihminen hakea korvauksia, jotka kanavoidaan Valtiokonttorin kautta. Henkeen ja terveyteen kohdistuvassa rikoksessa tekijän ei tarvitse jäädä edes kiinni, jotta korvaus voidaan myöntää. Mitenkä tämä sitten istuu siihen, että esimerkiksi aikuisen ja kahden lapsen ryhmä joutui maksamaan reilut 65 euroa siitä, että saivat katon päänsä päälle (ja muuta yhteiskunnan tukea) kun eivät voi väkivallan vuoksi kotonaankaan olla? Minusta aika huonosti. Pois vedetty esitys oli 15,10€ riippumatta siitä, kuinka monta perheenjäsentä kerralla tulee, mutta kuten jo edellisessä kirjoituksessa totesin, minusta tässä asiassa ei pitäisi olla kynnystä. Mutta kuten todettu, esitys vedettiin pois ja asiaan palataan myöhemmin.

§8 oli Espoon ja Kauniaisten kaupunkien sekä Kirkkonummen kunnan ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintasopimuksen uusiminen lainsäädännössä tapahtuneiden muutosten johdosta. Käytännössä tätä tehtävää tekevät kunnan eläinlääkärit, joka herätti keskustelua mahdollisista eturistiriidoista kun eläinlääkäri on myös valvoja.

§9 valittiin lautakunnasta edustaja toimialan eettiseen valiokuntaan. Varajäseneni Henna Ruusu, joka on tekemässä gradua sosiaalietiikasta, oli halukas tehtävään. Esitin Ruusua ja hänet valittiin yksimielisesti, Hanne Hovin saadessa varajäsenen paikan.

§10 koski valtuustoaloitetta vanhusasiamiehen saamiseksi Espooseen. Asia herätti paljon keskustelua ja lähes kaikki olivat aloitteen kannalla. Asiaa kuitenkin valmistellaan edelleen ja lautakunta halusi myös poikkihallinnollisen, ikääntyvien ihmisten asioita käsittelevän ryhmän, näkökulman asiaan. Vanhusneuvoston sihteeri, joka olisi luonnollisin valinta tehtävään, on kuulemma erittäin asiansa osaava. Asia on hyvin ajankohtainen, sillä Espoossa on noin 35000 yli 65-vuotiasta, mutta kymmenen vuoden kuluttua jo arviolta 80000! Seuraavan lautakunnan kokoukseen tulevat vammais- ja sosiaali- ja terveysasiamies antamaan raporttinsa.

§11 oli osallistujien nimeäminen TERVE-SOS 2013 tapahtumaan. Kyseessä on sosiaali- ja terveystoimialan messut, jossa on perusturvajohtaja Juha Metson mukaan erinomaisia luentoja ja paljon hyvää asiaa varsinkin tuoreille lautakuntalaisille. Ilmoittauduin muiden mukana. Seminaarin osallistumismaksu helmikuun aikana ilmoittautuneille on 200€ ryhmäalennuksineen. Tulen ilman muuta kirjoittamaan annista.

§12 käsitteli lähinnä tiedoksiantoja, joita jo edellisessä kirjoituksessa hiukan käsittelin. Asia josta en kirjoittanut ja josta saimme kokouksessa tietoa oli Esperi Caren hoitaman Jänismäen ikääntyvien hoivakodin tilanne. Tästä on ollut puhetta mm. Nelosen uutisissa. Espoo on tehnyt hoivakotiin lyhyen ajan sisällä 16 valvontakäyntiä ja hoivakodista on ilmeisesti tehty valituksiakin. Toiminnassa on ollut jatkuvia laatupuutteita, mutta mikä tärkeintä, mitään viitteitä varsinaisen potilasturvallisuuden vaarantumisesta ei ole ollut. Lukuisista korjauskehotuksista huolimatta hoivakodin hoitoa ei ole saatu vastaamaan sovittuja laatuvaatimuksia ja siksi Espoo ei enää suosittele hoivakotia asukkailleen. Hoivakodissa olleille espoolaisille on tarjottu korvaavia hoitopaikkoja, mutta aivan kaikki eivät ole hoivakodista kuitenkaan halunneet lähteä. Aluehallintovirasto on myös antamassa asiasta päätöksen maaliskuun aikana ja tämän jälkeen asiasta tiedotetaan lautakuntaa ja asiasta tehdään perusteellisempi selvitys.

Ja kuten ennenkin, ota yhteyttä, jos jokin asia jäi kaivelemaan.

 

27.2.2013 sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous, esityslista

Linkki koko esityslistaan löytyy täältä. En käsittele jokaista kohtaa erikseen, mutta vastaan mahdollisuuksieni mukaan yhteydenottoihin.

Kokouksen muotomääräysten jälkeen asia alkaa §4:ssä, jossa käsitellään ennakkotietoa sosiaali- ja terveystoimen vuoden 2012 tilinpäätöksestä. Esityslistan liitteissä on tukku asioita joista huomionarvoisia ovat ainakin tulostavoitteet ja monia espoolaisia koskeva terveyskeskusmaksu, jonka nykyistä edellinen valtuusto päätti säilyttää.

Tulostavoitteista, joita oli 19, toteutui 12, osittain kolme ja toteutumatta jäi kaksi. Kahden tavoitteen arviointi vaatii vielä lisäselvityksiä. En tuoreena lautakuntalaisena osaa kertoa mitä on tehty tai jätetty tekemättä tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta se, että tavoitteita jäi saavuttamatta kertoo siitä, että tavoitteet eivät ole keinotekoisia. Arvaan tulostavoitteiden ja niiden saavuttamiseen liittyvien toimenpiteiden tulevan minulle tutuksi seuraavan nelivuotiskauden aikana. Terveyskeskusmaksu toi kaupungin kassaan 1,6 miljoonaa euroa, maksujen perinnän kulujen ollessa 0,3 miljoonaa euroa. Monet erityisryhmät työttömistä eläkeläisiin ovat vapautettuja terveyskeskusmaksusta. Sosiaali- ja terveystoimen kokonaiskulut vuonna 2012 olivat muuten 681,2 miljoonaa euroa.

§6 sisältää ehdotukset järjestöavustuksille. Näitä Espoo myöntää sosiaali- ja kansanterveyspalveluiden järjestötyölle 450 000 euroa.

§7:ssä on ehdotus lyhytaikaisen turva-asumispalvelun asiakasmaksusta. Turva-asumispalvelulla on tarkoitus korvata ilman laajempaa poliittista keskustelua irtisanotun turvakodin palvelut. Turva-asumispalvelun myötä turvaa tarvitsevat saavat Espoon kaupungilta oman tilapäisen asunnon käyttöönsä. Espoon sosiaali- ja perhepalveluiden johtaja Marja-Leena Remes vastasi minun ja toisen lautakunnan jäsenen esittämiin kysymyksiin ja tässä kohtaa referoin osaksi häneltä saamiamme tietoja. Esityksen mukaan maksu olisi 15,10 euroa vuorokaudelta. Maksu olisi sama sekä yksin tuleville, että lapsiperheille.  Turvakodissa aikuisen vuorokausimaksu oli 32,60€ ja lapsesta joutui maksamaan puolet tästä. Hintaan tosin sisältyi myös ruoka, mutta varsinkin lasten kanssa tuleva säästäisi jo ehdotetulla asiakasmaksulla.

Maksuun voi hakea apua myös sosiaalitoimelta ja tällöin harkinnanvaraisen tuen arvioinnissa ei oteta huomioon puolison tuloja, kuten yleensä. Turvakodin tammikuun 2013 asiakasmäärillä 15,10 euron maksusta olisi kertynyt 1147,60 euroa. (Olettaen toki, että kaikki pystyvät sen ilman harkinnanvaraista toimeentulotukea maksamaan!) Kysymykseni siitä, kuinka paljon laskutuksesta itsestään koituu kuluja, saamme arvion ennen kokousta. Vaikka maksu ei tavallisesta työtä tekevästä korkealta tunnukaan, on lähisuhdeväkivallan uhri hyvin usein myös taloudellisesti alisteisessa asemassa. Perheen tilanteen, pääsääntöisesti väkivallan, kärjistyessä niin pahasti, että turvakotipalvelua tarvitaan, mikä tahansa ylimääräinen paperityö voi olla liikaa. Ja vaikka hinta ei monesta työtä tekevästä kalliilta tuntuisikaan, on se silti apua hakevalle yksi kynnys lisää. Siksi ainakin omasta puolestani esitän, että maksun perimisestä luovutaan tämän palvelun suhteen kokonaan.

Esityksen mukaan turvapalvelun puolesta asunnossa voisi asua korkeintaan kaksi viikkoa, mutta tämänkin jälkeen on mahdollista solmia uusi sopimus. Myös pysyvämpi uusi asunto on pääsääntöisesti järjestynyt hyvin nopeasti, sillä osa turvakodin asiakkaista on ollut jo valmiiksi asuntojonossa. Turva-asunnossa asuja saa sosiaalitoimen avopalveluja maksutta ja yhteistyö eri viranomaisten välillä on kuulemma tiivistä.

§10 käsittelee valtuustoaloitetta vanhusasiamiehestä Espooseen. Vanhuspalveluita koskeva laki astuu voimaan 1.7.2013 ja yhtenä osana tätä on vanhusneuvosto, jollainen tulee olla asetettuna viimeistään 1.1.2014 alkaen. Espoossa vanhusneuvosto on toiminut jo vuodesta 1997. Vanhusneuvostolla, kuten myös vammaisneuvostolla, on oltava sihteeri ja esimerkiksi vammaisneuvoston sihteeri, joka ei ole kaupungin virkamies, toimii vammaisasiamiehenä. Tämä on osoittautunut erittäin menestyksekkääksi ratkaisuksi eikä näin ollen ole syytä, miksi Espoolla ei tulisi tai voisi olla vanhusasiamiestä.

§13 on viimeinen esityslistan kohta ja on lähinnä tiedoksianto koskien kanteluita ja hallinto-oikeuksille ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtyjen valitusten päätöksiä vuoden 2012 jälkimmäiseltä puoliskolta. Päätöksiä on yhteensä 53 ja niistä 31 koskee lastensuojelua, loppujen ollessa yksilöasioiden jaostossa käsiteltyjä toimeentuloon liittyviä päätöksiä. Pääsääntöisesti oikeusistuimet pitivät viranhaltijoiden päätökset voimassa, joka kertoo hyvästä ammattitaidosta erittäin hankalien asioiden käsittelyssä.

 

 

Uuden vuoden uudet haasteet.

Edellisestä kirjoituksesta on jo useampikin kuukausi. Aivan toimeton en ole ollut, vaikka vaalien jälkeen tulikin puhallettua jokunen viikko. Viimeisimmässä kirjoituksessa lupasin selvitellä asioita. Jotain tuli tehtyäkin jo viime vuonna, vaikka en siitä tänne kirjoittanutkaan.

Perkkaan ulkoilureitistä mainitsin Tiina Elolle ja hän sanoi saaneensa palautetta samasta asiasta. Hän oli jo ollut yhteydessä kaupungin virkamiehiin, mutta ei ollut saanut vastausta. Lupasi olla vielä uudestaan. Edulliset asunnot, myös opiskelijoille, ovat olleet Espoossa vihreiden asialistalla aiemminkin. Vuokra-asuntotuotannossa Espoo on jäänyt jälkeen tavoitteesta, mutta on kuitenkin edellä Helsinkiä ja Vantaata. Induktiosilmukoiden lisäämiseksi julkisiin tiloihin en ole tehnyt vielä mitään, mutta asia ei ole unohtunut. Kalajärveläisille ainoa järkevä mahdollisuus matkustaa julkisilla terveyskeskuksen laboratorioon näyttää olevan bussi 82, joka ajaa Espoon keskukseen Espoontorille. Loppupäässä kävelyä tulee noin puoli kilometriä, mutta on myös niin, että vähintään sen verran joutuu melkein joka paikassa kävelemään, jollei mene taksilla.

Itse olen saanut vaalimenestyksestäni johtuen, tai siitä huolimatta, joitakin luottamustoimia. Olen tätä nykyä Suur-Leppävaaran vihreiden puheenjohtaja ja jatkan edelleen Vihreän miesliikkeen hallituksessa sihteerinä ja taloudenhoitajana. Olen myös Miesjärjestöjen keskusliiton hallituksessa Pasi Malmin varajäsen.

Kunnallisvaalien jälkeen tulin valituksi Espoon sosiaali- ja terveyslautakuntaan jäseneksi ja Päihdeasiain neuvottelukunnan varajäseneksi. Sosiaali- ja terveyslautakuntaan liittyvästä työstä kirjoittelen myös tälle sivulle mahdollisuuksien mukaan ennen ja jälkeen kokousten. Edelleen saa ottaa yhteyttä, myös suoraan sähköpostiin.

Lyhyt vaalianalyysi

167 ääntä. Alkuun harmitti, koska tein valtavasti töitä. Viimeisellä viikolla kului pelkästään katukampanjointiinkin 30-40 tuntia. Jaoin kädestä käteen yli 3000 vaaliesitettä. Keskustelin ihmisten kanssa. Järjestin yhden ja osallistuin toiseen paneeliin. Muidenkin tapahtumien järjestelemisessä olin aktiivisesti mukana.

 

Ennakkoäänien 46 ääntä ja tiedossa ollut ”noin neljän” kerroin lopullisille äänille antoivat ymmärtää, että varapaikkaakaan ei ilmeisesti olisi tiedossa. Vaalivalvojaiset olivat kuitenkin jännä tapahtuma. Nousimmehan ennakkoäänten neljänneltä sijalta hienosti selväksi kakkoseksi. (Toki aivan järkälemäisellä erolla Kokoomus on Espoossa selvä ykköspuolue, mutta se on jo toinen juttu…)

 

Kun ehti hiukan tasaantua huomasi, että ei tulos niin huono ollut. Oikeastaan aika hyvä. Olin oman alueeni seitsemänneksi eniten ääniä saanut ehdokas. Etelä-Leppävaarassakin 20, käytännössä täysin tyhjästä. Ja sanottakoon: miehenä, enimmäkseen naisten äänestämässä puolueessa. Ja toiseksi suurimman puolueen ”miesten sarjassa” yhdestoista. Luottamuspaikoista osa on sukupuolitettu. Ja vaikka ei olisikaan, Espoossa luottamustoimia riittää, huomasin! Nähtäväksi jää mihin niistä kenties pääsen. Eikä sovi unohtaa, että useampaakin ehdokasta tuli autettua. Saman asian äärellähän tässä kuitenkin ollaan.

 

Keräsin vaalikentillä myös ihmisiltä tietoja ja kommentteja Espoon asioista. Ainakin seuraavat tulivat mainittua: Tarvonsalmenkadun remontti on katkaissut suositun ulkoilureitin Perkkaalla. Myös ulkoilureittien yhteyden säilyminen Perkkaan puolelta Etelä-Leppävaaraan huoletti. Etenkin opiskelijoille pitää pystyä tarjoamaan edullisia asuntoja. Kuulovammaisia varten enemmän induktiosilmukoita julkisiin tiloihin (tästä kirjoitin esteettömyyttä käsittelevässä blogissanikin). Terveyskeskuksen laboratorio Kalajärvellä on lopetettu  ja alueen läpi kulkeva bussi 82, joka ennen vei korvaavan laboratorion viereen, ei enää kulje samaa reittiä vaan laboratorion asiakkaat joutuvat bussimatkan jälkeen vielä kävelemään jonkin matkaa päästäkseen laboratorioon. Tokaluokkalaisille pitäisi saada iltapäiväkerhot.

 

Yritän vielä tämän vuoden aikana selvittää, mitä kaikille edellä luetelluille asioille olisi tehtävissä. Osassa kyse ei ole edes merkittävistä kustannuksista.

 

Viimeisimpänä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, haluan kiittää omaa ja Marika Visakovan tukiryhmää, Suur-Leppävaaran vihreiden hallitustovereita ja ennen kaikkea vaimoani. Vaimo hoiti pientä poikaamme kun minä olin kampanjoimassa. Ja kun pojasta puhutaan, niin voin kertoa, että mikään ei ilostuta ja anna voimia kuin tulla pitkän kampanjointi- ja työpäivän jälkeen kotiin kun poika kuulee oven käyvän ja juoksee innosta hihkuen tervehtimään isäänsä.

 

Neljän vuoden päästä uudestaan. Sillä välin, voit lukea tekemisistäni näiltä sivuilta.