Tieteen ja tekniikan vihreät julkaisivat vaalilehtensä (pdf), jossa julkaistiin myös kirjoittamani alla oleva kirjoitus poliisin roolista tietoyhteiskunnan vartijana.

Kukoistava tietoyhteiskunta on yksi vihreiden kärki­ tavoitteista. Kuumin tietoyhteiskunnallinen aihe on täl­ lä hetkellä puolustusvoimien ja suojelupoliisin tavoite verkkovalvonnasta terrorismin torjumiseksi.

Tavallista ihmistä kohtaan tietoverkossa tehdyistä rikoksista on toisinaan uutisointia, jos kyse on merkit­ tävästä rikoksesta, mutta muuten arkipäivän tietoverk­ korikokset eivät juuri herätä keskustelua.

Tietoyhteiskunnan kannalta tärkeintä toimivien, asiakaslähtöisten palveluiden lisäksi ovat asiakkaat itse. Jos kansalainen ei luota osaamiseensa, tietoverkon turvallisuuteen tai siihen, että hänellä olisi uhriksi jou­ tuessaan mahdollisuus saada apua, hänestä ei tule säh­ köisen palvelun käyttäjää.

Tavallisen kansalaisen kohtaamat tietoturvallisuus­ haasteet jakautuvat useaan osa­alueeseen. Näihin haas­ teisiin on pyritty tarttumaan mm. päivittämällä Suomen kyberturvallisuusstrategia vuonna 2013. Aiemmin ta­ vallisen ihmisen kohtaamaa tietoturvauhkaa tai ­rikos­ ta käsiteltiin vain muutamalla rivillä, mutta uudessa strategiassa sille on omistettu jo kokonainen kappale. Strategiassa korostetaan erityisesti paikallispoliisin roolia arkipäivän kyberrikollisuuden torjunnassa. Po­ liisihallituksen tulossopimukseen taas on kirjattu, että IT­tutkintaan käytetään 35 henkilötyövuotta.

Poliisin tiedonsaantioikeuksia kritisoidaan usein uhkana kansalaisten tietosuojalle ja yksityisyydelle. Kun kansalainen on verkosta käsin tehdyn rikoksen uhri, tarvitaan tapauksen selvittämiseen samoja tiedon­

saantioikeuksia. Toisen sähköpostin luvaton lukeminen vaatii takautuvan televalvonnan rikoksen uhrin sähkö­ postitiliin. Olen kirjoittanut useita tällaisia hakemuksia käräjäoikeudelle ja pystynyt auttamaan rikoksen uhria.

Viranomaisten toimivaltuuksien ajantasaisuudesta tulee perusoikeuksien kunnioittamisen ohella edelleen huolehtia.

Silti suurempi ongelma ovat ne rikokset, jotka eivät tule poliisin tietoon. Itä­Uudenmaan poliisilaitoksen ja Tieken tekemässä kyselyssä nousi esiin lukuisia eri tietoverkkorikoksia sekä syitä siihen, miksi poliisille ei ollut tehty niistä ilmoitusta. OPTL:n kyselytutkimuk­ sessa puolestaan selvisi, että 16 % kyselyyn vastan­ neista lapsista oli joutunut verkkokiusaamisen uhriksi. Näistä rikoksista vain murto­osa tulee poliisin tietoon. Muutoin tietoverkkorikosten tutkintaan varattu 35 hen­ kilötyövuotta ei riittäisi alkuunkaan.

Myös kansalaisten osaamista tulisi parantaa. Kan­ sallinen, kaikille avoin tietoturvakoulutus voisi olla hyvä alku, vaikka se ei tavoittaisikaan kaikkia. Tällä hetkellä työelämässä olevat ja isoilla työnantajilla työs­ kentelevät saavat tietoturvakoulutusta, jonka tarkoituk­ sena on työpaikan omien toimintojen turvaaminen.

Pitkän tähtäimen suunnitelma on sisällyttää tieto­ turva osaksi perusopetusta. Koulussa annettavaa tieto­ tekniikkaopetusta pidetään usein turhana, koska nuoria pidetään diginatiiveina. Todellisuudessa sillä, kuinka monipuolisesti osaa käyttää Facebookia tai Whats­ Appia, ei ole tietoturvan kanssa mitään tekemistä.