Kuntavaalit 2012

Osallistuin vuoden 2012 kunnallisvaaleihin Espoossa. Vihreiden listoilla 167 ääntä ei riittänyt edes varapaikkaan, mutta sain sillä ja aktiivisuudellani kuitenkin paikan Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnasta. Edellisen lisäksi sain myös varajäsenen paikan päihdeasiain neuvottelukunnasta.

Vaaleissa minulla oli alla näkyvät teemat.

 

Turva

NUORTEN SYRJÄYTYMISEN JA YHTEISKUNNAN ERIARVOISTUMISEN EHKÄISY OVAT PARASTA ENNALTA EHKÄISEVÄÄ TURVALLISUUSTYÖTÄ

Nuoren syrjäytyminen ei ole menetys pelkästään yhteiskunnalle, vaan myös nuorelle itselleen. Erityisessä syrjäytymisriskissä ovat nuoret miehet. Syrjäytynyt nuori voi jäädä joko kotisohvalleen tai, taustastaan ja luonteestaan riippuen, joutua erilaisen rikollisuuden tai uskonnollisen radikalismin piiriin. Varsinkin viimeksi mainituista nouseminen takaisin omien ja yhteiskunnan odotuksien tasolle on erittäin vaikeaa. Tämä on valtava inhimillinen menetys.

Espoossa on tehty kuntayhtymä Omnian puolesta jo jonkin aikaa hyvää työtä etsivässä nuorisotyössä, jolla syrjäytymistä saadaan ehkäistyä. Tätä työtä tulee edelleen jatkaa ja mahdollisuuksien mukaan kehittää. Lisää ajatuksiani syrjäytymisen ehkäisyyn ja lasten hyvinvoinnin parantamiseen löytyy aihetta käsittelevästä kirjoituksestani.

Eriarvoistumista aiheuttavat myös kärjistyvät tuloerot. Korkeatkaan tuloerot eivät sinänsä haittaa, sillä perinteisesti Suomessa tuloeropyramidin eri kerroksiin, jos ei nyt aina aivan huipulle, on voinut kiivetä jos on ollut ahkera ja lahjakas. Tämä yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus on kuitenkin murtumassa. Nykyään köyhyys periytyy huomattavasti useammin kuin ennen. On myös vaarana, että tuloeropyramidin pohja painuu liian syvälle ja yhteiskunta jakautuu oikeasti kahtia. Tuloerojen ehkäisyyn ja tukiviidakon tilalle kannatan sitä, että Espoo mahdollisuuksien mukaan lähtee rohkeasti mukaan perustulokokeiluun.

RAKENTEELLISELLA TURVALLISUUDELLA LUODAAN VIIHTYISYYTTÄ. JA PÄINVASTOIN.

Jo kaupungin rakenteet, infrastruktuuri, voivat joko lisätä tai vähentää turvallisuutta. Kaupunkiympäristö voidaan suunnitella siten, että yleisillä paikoilla on ns. sosiaalinen kontrolli. Tätä edesauttaa, kun eri alueet luodaan niiden käyttäjien ehdoilla ja tehdään viihtyisiksi. Eri asuinalueilla voi olla viheralueita, mutta kuitenkin hyvä näkyvyys esimerkiksi parkkipaikoille, jolloin autot eivät ole ilkivallalle niin alttiina.

Kun kulkuväylät ovat selkeitä ja hyvin valaistuja, niitä tulee myös käytettyä. Pyöräteiltä tulee olla risteysalueilla hyvä näkyvyys muuallekin kuin eteenpäin. Autoilijoillekin on annettava mahdollisuus havaita lähestyvä pyöräilijä. Ylipäätään pyöräteitä tulee jatkossakin kehittää pyöräilijöiden ehdoilla, kuten autoteitäkin kehitetään autoilijoiden ehdoilla.

Terveys

TERVEYTTÄ EI TAATA VAIN RIITTÄVÄLLÄ MÄÄRÄLLÄ LÄÄKÄREITÄ. VÄHÄOSAISTEN MAHDOLLISUUKSIA ITSENSÄ TOTEUTTAMISEEN TULEE TUKEA.

Kuntalaisen on saatava riittäviä terveyspalveluita kohtuullisessa ajassa. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että terveyteen kuuluu muutakin kuin fyysinen terveys. Esimerkiksi juuri syrjäytymistä hillitsee tehokkaasti se, että työttömälläkin on mahdollisuus harrastaa ja osallistua yhteiskunnan toimintaan vaikkapa vapaaehtoistyön muodossa. Pitää myös edelleen muistaa, että vaikka ylipaino onkin merkittävä kansanterveyden ongelma, ei pelkkä liikuntapaikkojen lisäys ole ratkaisu ihmisten harrastamisen kasvattamiseen. Kaupungin tulee tasapuolisesti tukea myös muita harrastuksia, eksoottisempiakin, jos asialle harrastajia löytyy. Vaikka esimerkiksi työtön ei verotuloja tuottaisikaan, voi hän harrastuksensa tai vapaaehtoistoiminnan kautta olla yhteisön tuottava jäsen. Myös itselleen.

Edelliseen liittyen haluaisin edelleen kehittää kaupungin omistamien tilojen yhteiskäyttöä. Nykyään esimerkiksi koulut ovat monissa tapauksissa monitoimitiloja, joissa päivisin opitaan ja opiskellaan ja illalla harrastetaan. Minusta tämä pitäisi ottaa huomioon uusien koulujen rakentamisen ja vanhojen remontoinnin yhteydessä. Muutamien kymmenien neliöiden varastotila, vaikka kanaverkkohäkkeinä, ei maksa läheskään niin paljon kuin vastaavan kokoinen luokkahuone, mutta mahdollistaisi esimerkiksi partiolaisten teltan säilytyksen ja kuivattamisen, matonkutojien lumppuvaraston tai lennokkikerhon siipivaraston säilyttämisen jossakin muualla kuin kotona, parantaen näin harrastamisen edellytyksiä huomattavasti. Eikä tämän kokonaiskuluihin suhteutettuna vähäisen rahan tarvitse tulla edes opetustoimen budjetista.

Tasa-arvo

JOKAINEN IHMINEN ON YHTÄ ARVOKAS. JOKAISELLE ON ANNETTAVA TARVITSEMANSA APU JA YHTÄLÄISET MAHDOLLISUUDET.

Kunnan tulee kaikessa toiminnassaan pyrkiä tasapuolisuuteen. Eri tehtäviin valittaessa tulee kiinnittää huomiota nimenomaan ihmisen pätevyyteen ja sopivuuteen, ei esimerkiksi kansallisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Jokaista ihmistä ja ihmisryhmää on kuitenkin autettava yksilöllisesti. Joissakin tilanteissa positiivinen diskriminaatio edesauttaa tasa-arvoa ja näissä tapauksissa se tulee väliaikaisesti sallia. Kunnan toiminnassa kuntalaisten moniarvoisuuden hyväksyminen ja huomioon ottamisen tulee olla lähtökohta.

Kunnan ei myöskään tule tukea toimintaa, joka ei esimerkiksi nuorisotoiminnassaan täytä Nuorisolain ensimmäisen pykälän tavoitteita. Nämä tavoitteita tulee käyttää ohjenuorana myös muutakin, kuin juuri nuorten erilaista harrastustoimintaa tukiessa.

Edellisten lisäksi myös kunnallispolitiikan tasolla pitää tarvittaessa tehdä sukupuolivaikutusten arviointi.

%d bloggers like this: