Kun puhutaan turvallisuudesta, pitää puhua kokonaisuudesta. Sosiaalipolitiikasta ja poliisista. Ja vähän tunteista.

Turvallisuus lähtee luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Jos kokee pärjäävänsä ja olevansa osa yhteiskuntaa, ei tule hairahdettua niin helposti. Tämän pärjäämisen paras varmistaja on hyvä sosiaalipolitiikka. Sellainen sosiaalipolitiikka, joka pyrkii varmistamaan sen, että jokaisella on mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat. Mahdollisuus osallistua vaikkapa urheiluharrastuksiin muiden mukana. Mahdollisuus saada apua pienten lasten hoidossa, kun on hankalaa. Joskus tämä lähtökohtien tasaaminen vaatii myös ennalta ehkäiseviä terveyspalveluita ja työtä tasa-arvon eteen. Ja syiden ymmärtämistä. On jatkossakin panostettava ennalta ehkäisevään työhön ja niiden syiden ymmärtämiseen, jotka syrjäyttävät ihmisiä.

Parhaastakin sosiaalipolitiikasta huolimatta on aina joku, joka syystä tai toisesta rikkoo, tai tulee rikkoneeksi, yhteisesti sovittuja sääntöjä. Silloin tarvitaan myös poliisin resursseja. Poliisien määrä on laskenut viime vuodet tasaisesti. Viime vuonna poliiseja oli 300 vähemmän kuin vielä viisi vuotta sitten. Tehtävämäärät, ja aivan viime vuosiin asti myös ilmoitettujen rikosten määrä, ovat taas jatkaneet kasvuaan. Poliisin työn vaatimukset ovat myös kasvussa. Sekä erilaisten kirjausten että erityisesti erityisosaamista vaativien juttujen suhteen. Tämä vaikuttaa varsinkin arkipäivän rikosten, kuten esimerkiksi varkauksien ja pahoinpitelyjen, tutkinnassa käytössä oleviin resursseihin. Samoin hälytyspartioiden määrän vähetessä ihmiset joutuvat odottamaan entistä kauemmin. Siksi poliisin resurssit on varmistettava. Rikoksen uhrien oikeuksista huolehtiminen jäi viime lainsäädäntöuudistuksessa sivurooliin. Tämä pitää korjata, mutta rikoksen uhrien oikeus on myös saada poliisilta apua.

Turvallisuuteen vaikuttaa myös tunne. Tunne ja tieto siitä, että apua saa, kun sitä tarvitsee. Oli kyseessä sitten terveys- tai turvallisuusongelma. Tai toimeentuloon liittyvät kysymykset. Tunne riippuu siis myös resursseista. Poliisin tehtäväkenttään kuuluvaan turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat esimerkiksi muut ihmiset. Sosiaalinen kontrolli sekä ennalta ehkäisee rikoksia että pitää yllä turvallisuuden tunnetta. Turvattomilla alueilla pitäisi siis liikkua enemmän, ei vähemmän. (Mutta ei kannata aloittaa yksin!) Mittava rikosuutisointi taas vähentää turvallisuuden tunnetta. Pahoinpitelyrikosten ja esimerkiksi rikoksiin syyllistyvien nuorten määrä ovat molemmat olleet laskussa jo pitkään, mutta tätä ei uskoisi uutisia seuraamalla. Eniten tätä tunnetta nakertavat kuitenkin ne uutiset, joissa poliisi tai pelastuslaitos joutuu selittelemään, että miksi ei ehditä ja miksi ei hoidettu.