Kommenttipuheenvuoroni vihreiden puoluekokouksessa.

Puheen aluksi kehotin puheeni jälkeen katsomaan paitaani, jossa on useita merkityksiä. 

Varsinaiset kommenttini:

Tiedustelulain verkkotiedustelua koskevasta osasta: kyseessä on viimesijainen keino silloin, kun muilla keinoilla tietoa ei ole saatavissa, mutta perusteita tiedonhankintaan on. Erityisesti tämä koskee Suomen viranomaisiin ja yrityksiin kohdistuvaa jatkuvaa, valtiollista kybervakoilua, johon verkkotiedustelu on parhaimmillaan erinomainen työkalu. 
Mutta se varsinainen asia:

Aiemmin pidettiin puheenvuoro, jossa kerrottiin naisiin kohdistuvan väkivallan olevan Suomen suurin ihmisoikeusongelma. Haluan, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puututaan. Haluan kuitenkin muistuttaa, että miehen todennäköisyys joutua väkivallan kohteeksi on kaksinkertainen naisiin nähden. Vakavan väkivallan kohdalla kerroin on vielä suurempi.

Vallitseva keskustelu muokkaa ajatuksia ja asenteita ja ne taas ohjaavat yhteiskuntaa. Miesten kohtaamasta väkivallasta ei puhuta läheskään niin paljon, kuin naisten kohtaamasta, vaikka tilastojen valossa olisi syytä. Minulla on itselläni kaksi lasta. Tyttö ja poika. Onko tosiaan niin, että poikani mahdollinen pahoinpitely ei ole niin tärkeä asia kuin tyttäreni? Voiko kukaan vanhempi hyväksyä sellaista? Ei tietenkään. 

Vihreät ovat vihreästi feministinen puolue. Siksipä vihreiden toiminnan tavoite on oltava kaiken väkivallan vähentäminen sillä kaikki väkivallan vähentämiseksi tehtävä työ vähentää kaikkea väkivaltaa. 

Mitä tein sosiaali- ja terveyslautakunnassa?

Tämä kirjoitus olisi pitänyt julkaista jo jonkun aikaa sitten, jos ajatellaan juuri huippuunsa nousevaa kuntavaalikampanjointia, mutta vielähän tämän ehtii. Tässä kirjoituksessa tuon siis esiin joitakin nostoja siitä, mitä olen tehnyt tai ollut mukana tekemässä Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa tällä valtuustokaudella.

Aivan valtuustokauden alussa oli pienimuotoinen kohu siitä, että Espoo sulki turvakotinsa ja korvasi sen ns. turva-asumisella. Turvakodissa asuminen oli silloin maksullista ja maksua, joskin pienempää, esitettiin myös turva-asumiseen. Jo ennen kokousta jossa asiaa käsiteltiin, lähetin lautakunnan sähköpostilistalle viestin, jossa perustelin maksuttomuutta. Perusteinani olivat rikoksen uhrin suojelu ja sen maksullisuuden epäinhimillisyys, mutta myös se, että pienten maksujen perimisessä varsinainen nettohyöty jäisi pieneksi. Ja niinpä jo ennen kokousta sosiaali- ja perhepalvelujen johtaja oli lehdessä kertomassa, kuinka Espoon kaupunki päätti esittää maksutonta turva-asumista. Lautakuntakausi lähti siis hyvin käyntiin ja olin varsin tyytyväinen, kun sain vaikuttaa tällaiseen onneksi suhteelliseen pientä joukkoa koskevaan, mutta tärkeään asiaan.

Sen jälkeen ei olekaan ollut aivan yhtä sujuvaa ja mitään näin selkeää saavutusta ei olekaan tullut. Lienee siis syytä paremminkin kertoa siitä, mitä olen, yhdessä toisen vihreän lautakuntalaisen, Pinja Niemisen, ja myös muiden sosiaali- ja terveysasioista samansuuntaisesti ajattelevien lautakuntalaisten, kanssa tehnyt tai tavoitellut.

Yksi asia jota olemme aina vahdanneet ovat olleet terveyskeskusmaksut. Kannatan niistä luopumista kokonaan, mutta Espoossa ne ovat kuitenkin varsin maltilliset. Reilu vuosi sitten niitä esitettiin korotettavaksi kerralla noin kolmanneksella, mutta esitystä korjattiin maltillisemmaksi, vaikka se useamman kokouksen ottikin.

Samoin huomasin jo melko varhain alkaa seuraamaan terveyskeskusjonoja ja toimeentulotuen käsittelyaikoja. Terveyskeskusjonot olivat valtuustokauden alussa paikoin todella pitkät, mutta uuden terveyspalvelujohtajan johdolla terveyskeskusten, ja siinä samassa hammashoitoloiden, jonoja saatiin purettua ja ennen kaikkea prosessia virtaviivaistettua. Kaupunki hankki myös yksityisen yrityksen pyörittämään kahta terveysasemaa ja nämä kaikki toimet yhdessä ovat helpottaneet espoolaisten lääkärille pääsyä merkittävästi. Itse äänestin, pitkän harkinnan ja tiedonhankinnan jälkeen jälkeen, yksityisten toimijoiden puolesta.

Toimeentulotukien käsittely on viimeistään nyt kaikkien huulilla, kun KELAn epäonnistuminen erityisesti prosessin käynnistymisessä on ollut uutisissa. Espoossakaan käsittely ei ole aina sujunut niin nopeasti kuin pitäisi eli korkeintaan viikossa. Tämän valtuustokauden alkuaikoina saimme varsin tarkat taulukot siitä, kuinka monta toimeentulotukihakemusta oli tullut kunakin viikkona ja kuinka monta prosenttia näistä oli ratkaistu ajallaan. Tilanne oli kaupungille sikäli hankala, että toimeentulotuen käsittelijöitä alkoi olla hankala saada, sillä kaupunki ei voinut tarjota siihen työhön vakituista virkaa em. KELAlle siirron johdosta. Toisaalta erään kerran erään pahan notkahduksen jälkeen asiasta kysyttyäni lautakunnalle kerrottiin, että hakemuksia olisi tullut poikkeuksellisen paljon. Koska minulla oli tarvittava aineisto käytössäni minä tarkistin tämän ja totesin, että tilanne ei poikennut esimerkiksi vuoden takaisesta ja kerroinkin tästä. Vähän tämän jälkeen tilastojen typistetty versio, eli siis pelkkä onnistumisprosentti, siirrettiin Espoon verkkosivuille ja tämän taulukon lähettäminen lautakunnan sähköpostilistalle lopetettiin.

Muut asioita joihin olemme yrittäneet vaikuttaa, joskus onnistuen, ovat olleet esimerkiksi vammaisten elämän helpottaminen, lasten terapiapalvelujen turvaaminen ja lapsiperheiden kotiapu. Osa näistä asioista tuo kustannuksia ja osa taas säästää, ainakin pitkällä aikavälillä. Kärjistetysti voidaan sanoa, että jos jokin lautakunnalle esitetty asia ei lisää kustannuksia, niin se menee erittäin todennäköisesti läpi. Jos se taas aiheuttaisi kuluja, vaikka suhteellisen pieniäkin, läpimeno ei ole ollenkaan varmaa, vaikka kyseessä on hyvin usein ihmisten, usein heikommassa asemassa olevien, elämänlaatua koskeva asia. Sen mitkä asiat jatkossa päättävät espoolaiset äänestäjät.

Ja kun äänestämisestä puhutaan, en malta olla mainitsematta sitä parasta tapaa selvittää, miten oma ehdokkaasi, usein myös jossain määrin miten hänen puolueensa, ajattelee: katso hänen äänestyskäyttäytymistään erityisesti lautakunnissa. Sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirjojen julkiset osat (salassa pidettäviä asioita on varsin harvoin) voit käydä katsomassa netistä seuraavassa osoitteessa:

http://espoo04.hosting.documenta.fi/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting_frames

 

 

Kyber- ja tietoturvallisuus on osa elämää

Pidin 11.2.2017 vihreiden puoluevaltuuskunnassa seuraavan puheen:

”Vuonna 2016 Suomi on maailmanlaajuinen edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallinnassa.”

Näin seisoi Suomen kyberturvallisuusstrategiassa, joka julkaistiin alkuvuodesta 2013. Sanotaanko vaikka niin, että tälle ja tulevillekin vuosille jäi vielä pikkuisen tekemistä. Toisaalta on kuitenkin todettava, että jotain on tapahtunutkin. Tietoisuus ja ymmärrys uhista kasvaa ja eri viranomaiset jatkavat väsymätöntä neuvontaa ja varoittelua niin niistä vanhoista kuin uusistakin uhista.

Tähän liittyen en voi olla muistelematta puoluevaltuuskunnan matkaa Vaasaan, jossa ollaan Suomen kärjessä kun puhutaan älykkäistä sähköverkoista ja niiden tietoturvasta. Sielläkin tosin myönnettiin se, jonka moni tietoturvan parissa työskentelevä viranomainenkin on huomannut: osaamista on, mutta se ei aina kohtaa tarvitsijaansa. 

Tässä kohtaa pääsemme myös tämänkertaisen kokouksemme teeman äärelle: koulujen digitalisaatioon. Olisi karhunpalvelus lapsille unohtaa heidät tietoyhteiskunnan ulkopuolelle, kuten me vihreät hyvin tiedämme. Mutta se mitä ei voi liikaa korostaa on se, että tietoturva-ajattelun on oltava mukana alusta asti. Tietoturva ei ole eikä voi olla millään tavalla irrallaan digitalisaatiosta tai elämästä ylipäätään. 

Kun kyberstrategian jatko eli toimeenpanosuunnitelma kohta tulee lausunnoille, lausukaa, jos on lausuttavaa. Lukekaa ja omaksukaa, kun se on valmis. Ja ennen kaikkea, soveltakaa! Niin työntekijöinä missä olettekin ja päättäjinä. Kyberturvallisuus ei ole mikään ”uusi Nokia” vaan aivan ”perusteollisuutta”, kun ajattelemme Suomen ja meidän kaikkien tulevaisuutta. 

Puoluekokousaloite kahden virallisen osoitteen mahdollistamisesta lapselle

Vihreä miesliike teki seuraavan aloitteen puoluekokoukselle. Puoluehallitus kannatti aloitetteen hyväksymistä. 

KAKSI VIRALLISTA OSOITETTA LAPSEN VUOROASUMISESSA

Esittää: Vihreä miesliike

Anna Moringin puoluekokousaloite ”Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on uudistettava” vuonna 2014 oli hyvä ja asiallinen aloite vuoroasumisen ongelmista. Haluamme jatkaa tällä saralla ehdottamalla, että lapsella voisi tarvittaessa olla kaksi virallista osoitetta, kuten Ruotsissa on jo monta vuotta ollut mahdollista.
Tällä on useita etuja, kuten:

  • Se helpottaa vanhempien tasapuolista ja tasa-arvoista mahdollisuutta osallistua lapsen elämään ja kasvatukseen eron jälkeenkin.
  • Se mahdollistaa lapsille tasapuolisen suhteen molempiin vanhempiin.
  • Elatustuki on mahdollista tasata tai jättää kokonaan maksamatta
  • Lapsilisä voidaan jakaa asumisen suhteessa toisin kuin nyt, kun se maksetaan vain virallisen osoitteen huoltajalle
  • Molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen ja yhdenvertainen oikeus ja mahdollisuus toimia viranomaisten kanssa lasten asioiden järjestämiseksi ja erityisesti saada lapsiinsa liittyviä tiedotteita
  • Lapset tulevat tarvittaessa paremmin huomioiduksi perheitä koskevissa viranomaispäätöksissä
  • Useamman kodin sosiaalinen hyväksyntä paranee

Uusimman tutkimustiedon mukaan järjestely vaatii huoltajilta enemmän vaivaa ja järjestelyjä, mutta on lapsen kannalta paras ratkaisu. Siksi pyydämme Vihreä liitto rp:tä ajamaan kahden virallisen osoitteen mahdollistamista sitä tarvitseville lapsille.

Perus- ja ihmisoikeusohjelman kuuleminen. 

Olin Miesjärjestöjen keskusliiton edustajana Oikeusministeriön järjestämässä perus- ja ihmisoikeusohjelman kuulemistilaisuudessa. Pidin tilaisuudessa seuraavan puheen:

Hyvät kuuntelijat ja muutkin paikalla olevat ihmiset.
Miesjärjestöjen keskusliitto kiittää mahdollisuudesta osallistua tähän tilaisuuteen ja esittää kunnioittavimmin seuraavan toiveen:
Me toivomme, että miehiin kohdistuvaan väkivaltaan ja erityisesti sen ennaltaehkäisyyn kiinnitettäisiin myös yhteiskunnan taholta sille kuuluva huomio. Mikään ei ennusta suurempaa riskiä joutua väkivallan uhriksi, kuin syntyminen pojaksi ja kasvaminen mieheksi. Toki, erittäin usein nimenomaan toisten miesten taholta, mutta ei todellakaan aina. Eikä sen henkilöllä, kuka väkivaltaa on käyttänyt, ole väkivallan kohteelle aina väliäkään, oleellista on ylipäätään väkivallan kohteeksi joutuminen. Suomessa miehen todennäköisyys joutua esimerkiksi juuri henkirikoksen kohteeksi on kaikkien EU-maiden välisessä vertailussa seitsemännellä sijalla. Ihmettelemme, miksi tähän ei ole jo hanakasti puututtu. 
Toisaalta, kun seuraa erilaisen väkivallan äärellä käytävää keskustelua, tämä puuttumattomuus ei ole mikään yllätys. Näissä keskusteluissa miehet nähdään perusteetta ja valitettavasti usein ainoastaan tekijöinä. Tämä keskustelun vinouma aiheuttaa kaksi asiaa. Ensinnä, miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei oteta vakavasti ja toiseksi, väkivallan kohteeksi joutuneet miehet eivät uskalla tai osaa hakea apua. Kun kerran miespuolista uhria ”ei ole olemassa”.

Tämä miehiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ ei ole muilta pois. Meillä on jo rakenteet ja osaaminen väkivallan vastaiseen työhän sekä julkisesti että kolmannen sektorin toimesta tuotettuina palveluina. Osa tästä työstä, ainakin ruohonjuuritasolla, on jo nyt osoitettu myös miehiin kohdistuvan väkivallan ja sen uhan vähentämiseen, mutta on jo korkea aika laajentaa se myös yhteiskuntaa läpileikkaavaksi prosessiksi, kuten monissa muissa väkivallan alalajeissa on jo tehty. Miehiin kohdistuvasta väkivallasta on aika keskustella ja sen vastaiseen työhön on aika tarttua.

Puheeni vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa 26.9.2015

Rakkaat ihmiset. Nekin, joita en tunne vielä niin, että kohdattaessa ensin halaisin. Minulta vasta äsken kysyttiin pidänkö puheen, mutta en ensikertalaisena valtulaisena ollut osannut varautua tähän millään tavalla. Vitsiäkin pyydettiin.

Aiheeksi kuitenkin valikoitui kuin itsestään suomalainen käräjäoikeusuudistus ja lautamiesjärjestelmä, josta ei olekaan täällä vielä puhuttu. Säästämisen nimissä ollaan keskittämässä ja karsimassa käräjäoikeuden istuntosaleja ympäri Suomen. Seinät maksavat, eikä niistä pidä maksaa turhaan. Mutta on niinkin, että kaikkien oikeuskäsittelyssä tarvittavien ihmisten liikkumiseen tarvittava aika maksaa myös. Lautamiesten, asianosaisten, asianajajien ja todistajien matkat pitenevät. Vangittujen kuljetusmatkat pitenevät, jos kohta poliisivankiloitakaan ei löydy enää kuin suurimmista keskuksista. Mutta kun keskitetään, muistetaan tarkastella myös ns. sivukuluja. Ne ovat joskus yllättävän suuria.

Samaan aikaan on myös karsittu lautamiesten määrää ja käyttöä. Osa tästä on järkevää karsimista. Esimerkiksi täysin selvää rattijuopumusta (tulihan se vitsikin) on aivan turha istua lautamieskokoonpanolla. Ja vaikka lautamiehistä tuleekin lisäkuluja, ovat ne vain pieni osa käräjäoikeuden istunnon kuluista. Siksi on tärkeää muistaa, miksi meillä ylipäätään on lautamiesjärjestämä: Se syy, on ennen kaikkea läpinäkyvyys. Toinen, ei yhtään vähäisempi syy, on lautamiesten joskus mukanaan tuoma asiantuntemus ja ns. lautamiesjärki. Lautamiesjärki on se liima, joka pitää käräjäoikeuden sidoksissa kansaan ja meihin muihin ihmisiin, meidän arkeemme. Siksi lautamiesjärjestelmääkään ei pidä ainakaan hätiköiden hävittää.

Kannatuspuheeni Hanna-Kaisa Lähteelle vihreiden puoluekokouksessa 2015

Pidin alla olevan puheen tukeakseni Hanna-Kaisa Lähdettä puolueen varapuheenjohtajan vaalissa:

”Vihreän miesliikkeen puheenjohtajana minusta on erinomainen ilo ja kunnia saada pitää kannatuspuheenvuoro juuri Hanna-Kaisa Lähteellee. Hanna-Kaisa oli sekä ensimmäinen varapuheenjohtajamme että edelleen aktiivinen jäsenemme.

Sillä…

 

Hanna-Kaisa ei ole turha mimmi.

Ihmisten puolustaja viisas ja timmi.

 

Tämä nainen ajaa tasa-arvoa,

eikä turhia neuvoja siihen tarjoa!

 

Hanna-Kaisa taitaa kriminaalipolitiikan,

teon ja seuraamuksen matematiikan.

 

Pirteästi jaksaa asioihin perehtyä,

Ja tietenkin myöntää, jos meinaa erehtyä!

 

Monet asiat vakavasti ottaa,

silti ei vanne kiristä otsaa.

 

Ja kun pään kiristämistä välttelemme, niin kerron myös, että…

 

Tämä huikea, hohtava mamma,

olisi vpj:nä kerrassaan mahtava homma!

 

Jos haluaa auttaa kipeitä ukkoja,

tarvitaan Hanna-Kaisan upeita kikkoja!

 

Kriiseissä auta ei nahjuksen opit,

eikä herkällä saa olla ohjuksen napit.

 

Mutta se näistä riimeistä ja hetki vakavammin, vaikka huumori Hanna-Kaisaa hyvin pukeekin.

 

Jos haluamme, että puolueessamme ei jatkossakaan ole ahdasta ja puutteellista,

valitkaa Hanna-Kaisa, sillä hänen toimintansa on puhdasta ja aatteellista.

 

Kiitos Hanna-Kaisa, että saamme äänestää sinua!”