Alkuun pahoitteluni asioiden myöhäisestä kirjaamisesta tänne, mutta on pitänyt vähän kiirettä insinöörityön kanssa.

Varsinainen kokous oli tähänastisista pisin, joka oli ennakoitavissakin, mutta selvisimme silti alle neljän tunnin. Ennen kokousta oli vajaan kahden tunnin iltakoulu kaupunginhallituksen kanssa, jonka alkuun terveyspalveluiden johtaja Eetu Salunen esitteli eri syitä ja ratkaisuja Espoon terveyskeskusjonoihin ja lääkäripulaan. Esitys oli napakka ja ytimekäs, mutta siitä huolimatta kommentti- ja kysymyspuheenvuoroja oli enemmän kuin aika antoi myöten. Iltakoulun asiaan palattiin kokouksessa ylimääräisenä, esityslistan ulkopuolelta tuotuna asiana.

Kaupungin tiedote kokouksesta on täällä. Omat kommenttini ja huomioni kokousasioista alla.

Neljäntenä kohtana oli neuvolaverkon tiivistäminen. Pienistä lähineuvolaista luovutaan asteittain ja Espoon neuvolaverkko tulee olemaan 16 neuvolan kokoinen. Neuvoloiden keskittämisellä myös resurssit keskittyvät ja tällä saadaan parannettua neuvoloiden aukioloaikoja ja avoneuvolapalveluita. Kääntöpuolena on neuvolamatkan venyminen joillakin asiakkailla, tulevan matkan ollessa keskimäärin kolme kilometriä.

Seitsemäntenä kohtana oli selvityshanke tiettyjen apuvälinepalveluiden keskittämisestä. Kirjoitushetkellä olevien tietojen perusteella tässä on mahdollisuus säästöihin toiminnan kärsimättä, kuten on ilmeisesti käynyt suun terveydenhuollon välinepalveluiden keskittämisen myötä. Lautakunta esitti, että selvityksen yhteydessä tehdään myös IVA (IhmisVaikutusten Arviointi) ja kuullaan myös vammaisasiamiestä ja muita vastaavia käyttäjäryhmiä.

Kahdeksantena kohtana oli lausunto Leppävaaran Elä ja Asu -keskuksen hankesuunnitelmasta. Kokouksessa oli keskustelua lähinnä siitä, että kuinka monta ihmistä ravintolan yleisiin tiloihin pitäisi pystyä ottamaan sisään, eli mikä on tilojen muunneltavuus hyväksi käyttäen ravintolan asiakaspaikkojen maksimi määrä. Hanke on hyvä. Tämän kirjoituksen lopussa on vielä pieni erillinen raportti sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille järjestetystä vierailusta Kauklahden Elä ja Asu -seniorikeskukseen.

Yhdeksäntenä kohtana oli vanhusten palvelujen yksityisten ympärivuorokautisten asumispalvelujen valvontaraportti. Tilanne on Espoossa parantunut ja uutiskynnyksenkin ylittäneen Jänismäenkin tilanne on rauhallinen. Omavalvontasuunnitelmia tarkistetaan ja tarkastuksia jatketaan yhteistyön hengessä.

Kymmenentenä kohtana oli valtuustokysymys eläinsuojelusta ja kaupungineläinlääkäreille säädettyjen valvontatehtävien hoidosta. Valtio maksaa eläinsuojeluvalvontaan käytetyn työajan, mutta tästä huolimatta Espoossa ei ole päätoimista eläinsuojeluvalvojaa. Espoon malli, eli kaksi eläinlääkäriä, jotka tekevät eläinsuojeluvalvontaa noin 30 % työajastaan, tarjoaa joustavuutta, jota yhden eläinlääkärin malli ei tarjoaisi, eli toisen ollessa jostakin syystä pois, lomalla, sairaana tai kurssilla, ei eläinlääkärin vastuulla oleva eläinsuojeluvalvonta halvaannu.

Yhdentenätoista kohtana oli valtuustokysymys sen selvittämiseksi, paljonko harkinnanvaraisen kodin- ja lastenhoitopalveluiden täysi maksuttomuus kustantaisi Espoolle. Nämä palvelut ovat jo maksuttomia esimerkiksi lastensuojelun avopalveluna tarjottuna ja vähävaraisille. Saatujen maksujen ja maksujen perimisen kustannusten ero oli vuonna 2012 melko tasan 10 000 euroa. Tuolla summalla perustetta maksujen perimiselle on vaikea keksiä ja uskonkin, että valtuusto aikanaan tulee päättämään tämän palvelun maksuttomuudesta. Kyseessä on kuitenkin edelleen harkinnanvarainen palvelu, jolloin järjestelmää ei pitäisi päästä ”väärinkäyttämään” yhtään sen enempää kuin ennenkään.

Kahdestoista, yhdistettynä kuudenteentoista kohtaan, oli se, josta päästiin minun lautakuntahistoriani aikana ensimmäisen kerran ihan kunnolla vääntämään. Suorastaan politikoimaan. Varsinainen kahdestoista kohta oli valtuustokysymys Espoon terveyskeskusjonoista ja kuudestoista kohta taas kokouksen alla tehty esitys ratkaisuksi terveyskeskusjonoihin ja lääkäripulaan. Tämä esitys oli näin viimetinkainen osittain siksi, että virkamiehet halusivat ilmeisesti ensiksi kuulla mitä mieltä kaupunginhallitus ja sosiaali- ja terveyslautakunta olivat mieltä iltakoulussa esitetyistä syistä ja ratkaisuhahmotelmista.

Esityksen otosta käsittelyyn äänestettiin ja se otettiin käsittelyyn äänin 11-2, minun äänestäessä puolesta. Kiireellisestä aikataulusta ja siksi olemattomasta taustamateriaalista huolimatta äänestin puolesta, koska olen sitä mieltä, että huonokin päätös on parempi kuin jatkuva päättämättömyys. Ja tarvittaessa voidaan tehdä uusi päätös, kun edellisen vaikutuksia on ehditty arvioimaan. Kiihkeiden neuvottelujen jälkeen äänestimme uudestaan virkamiehille annetun toimeksiannon sanamuodosta ja äänet menivät jälleen 11-2, minun äänestäessä puolesta. Kyseessä on vasta selvitys, ja vaikka selvityksetkin osaltaan ohjaavat päätöksentekoa, minusta asioiden monipuolinen selvittäminen on aina hyvä. Päätösten tulee perustua parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Se mitä toimenpiteitä saadun tiedon perusteella tehdään, taas on politiikkaa puhtaimmillaan. Asian ollessa näinkin merkittävä, Espoon hoitojonojen ja lääkäripulan hoitaminen kuntoon, liitän kokouksessa päätetyn tekstin alle:

Lautakunnalle valmistellaan esitys terveysasematoiminnan järjestämisestä. Terveysasemapalveluiden kivijalka on jatkossakin nykyinen malli, jossa lääkärit ja hoitajat ovat suorissa virka- ja työsuhteissa kaupunkiin.  Selvityksen pääpaino on laadukkaan virka- ja työsuhteisen työn mahdollistamisessa. Siltä osin kuin toimintaa ei pystytä järjestämään käytettävissä olevan vakituisen henkilöstön voimin selvitetään muiden tuotantotapojen soveltuvuus, esimerkiksi monituottajamalli. Näitä tuotantotapoja ovat esimerkiksi malli, jossa lääkärit ja hoitajat muodostaisivat osuuskuntia tai muita yrityksiä tuottamaan terveysasemapalveluita espoolaisille. Mikäli Mediverkon operoimasta Oma Lääkärisi Espoontori  terveysasemasta saadaan hyviä tuloksia, selvitetään valmius laajentaa toimintamallia. Lisäksi selvitetään, onko mahdollista pilotoida esim. eläkkeelle jääville espoolaisille palveluseteliä, jolla he ostaisivat yleislääkäripalvelunsa haluamaltaan taholta.

Oma osuuteni oli sanan ”esimerkiksi” ujuttaminen ”ns.”:n tilalle. Viilailua, sanoo joku, mutta pidin tätä tärkeänä lisäyksenä, ettei virkamiehien käsiä sidota yhden mallin selvittelyyn ja esittelyyn ja toisaalta huolehditaan myös muiden vaihtoehtojen huomioimisesta. Esitin myös toiveen, että tämän asian valmistelusta olisi saatavissa myös jotakin väliaikatietoa, ettei potentiaalisesti erittäin suuri ja merkittävä asiakokonaisuus tule vain esityslistana edellisen viikon torstaina, kuten muuten on tapana.

Neljännessätoista kohdassa käsiteltiin tiedoksi saapuneita asioita, päätöksiä ja kirjelmiä. Näistä muutama asia ansaitsee kommentin. Talousarvio toteutunee odotetusti, vaikka HUS:n ja Jorvin hinnat ovat nousseet ilman, että asiasta olisi ollut etukäteen tietoa. Yksilöasioiden jaostossa, joka käsittelee sosiaali- ja terveystoimelle tulleet valitukset, käsittelee neljän kuukauden takaisia asioita. Kokoukseen mennessä oli tänä vuonna tehty jo 168 oikaisuvaatimusta. Asioiden valmisteluun on osoitettu lisäresursseja kuten oikein onkin, sillä ei ole mitenkään kohtuullista, että esimerkiksi ihmisen perustoimeentuloon liittyvän päätöksen oikaisu kestää neljäkin kuukautta.

Kauklahden elä ja asu seniorikeskuksesta

Kävin tutustumassa Kauklahden elä ja asu seniorikeskukseen. Elä ja asu seniorikeskuksissa on tarkoitus tarjota kodinomaiset olosuhteet laitoshoitoa tarvitseville vanhuksille. Jokaisella vanhuksella on 25 neliömetriä omaa henkilökohtaista asuintilaa. Pääsykriteerit täyttäville pariskunnille voidaan tarjota kaksinkertainen tila, eli kaksi 25 neliömetrin asuintilaa. Keskuksessa on paljon osastokohtaisia, että yleisiä yhteistiloja, joita myös lähialueen asukkaat ja yhdistykset voivat käyttää. Jatkossa on tarkoitus rakentaa keskusten lähelle palveluasuntoja, joiden asukkaat voisivat myös käyttää keskuksen palveluita. Asukkailla on omat postilaatikot, omat kalusteet (paitsi sänky) ja omat vaatteet. Myös hoitajilla on sairaalavaatteisiin verrattuna huomattavasti arkisemmat vaatteet, jotta ei syntyisi kliinistä vaikutelmaa. Asukkaaksi ei pääse ihminen, joka on vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa asuakseen kotona, vaikkapa kotipalvelun avustamana. Keskuksessa tarjotaan myös kuntoutusta, jonka ansiosta osa asukkaista on siirretty takaisin tavalliseen asuntoon asumaan. Monelle asukkaalle keskus on ollut myös viimeinen asuinsija, eli he ovat saaneet kuolla kotonaan.