Kokoustiedote ja sitä kautta koko esityslista löytyy täältä. Heti alkuun kokouksessa käsitellään sosiaali- ja terveys- sekä vammaisasiamiehen selvitykset kohdissa kolme ja neljä. Esityslistan päätösehdotuksissa nämä asiat ovat myös ilahduttavalla tavalla otettu huomioon. Varsinaiset selvitykset ovat esityslistan liitteinä ja ovat varsin seikkaperäisiä toimenpide-ehdotuksineen. Otan muutaman asian selvityksistä esille alla.

Sosiaali- ja terveysasiamiehen selvityksestä annettu tiedote (johon linkki siis ylempänä) kertoo mm. seuraavaa: Asiamies ehdottaa seniorineuvolan perustamista sekä mm. toimeentulotuen maksatukseen, tukipäätösten postitukseen, hoitoonpääsyyn ja tilapäismajoitukseen liittyvien vaihtoehtojen selvittämistä.

Edellä kuvatut asiat voidaan tiivistää seuraavasti: toimeentulotuen maksatus viipyy, jos asiakkaalla ei ole sama pankki kuin se jota Espoo käyttää. Tukipäätökset postitetaan 2. luokan postina ja tämä voi joskus kestää jopa viikonkin. Hoitotakuu ei ole kaikilta osin toteutunut, vaan osa espoolaisista jonottaa edelleen yli kolme kuukautta hoitoon pääsyään. (Osa vain pari viikkoa!)

Tilapäismajoituksessa, tai asunnon järjestämisessä ylipäätään, on ongelmana käytettävissä olevien asuntojen vähyys. Monesti varsinkin kiireellisissä tapauksissa Espoo joutuu edelleen vuokraamaan yksityisiltä markkinoilta vuokrattuja asuntoja ja tämä käy tietysti kalliiksi. Usein tämä tilapäisratkaisun tilapäisratkaisu (!) jää pysyväksi asiantilaksi kun sosiaalitoimi ei toimivan ”ensiavun” jälkeen enää palaa asiaan.

Toinen tärkeä huomio, josta olen saanut muualtakin tietoa, on aikuisten sosiaalipalvelujen keskittäminen kahteen paikkaan Espoossa. Tämä pidentää merkittävästi joidenkin asiointimatkoja, mutta tämä ei suunniteltujen hyötyjen valossa ole välttämättä ongelma. Toimintojen keskittämisellä pyrittiin nimittäin vapauttamaan resursseja myös ”kenttätyöhön”, mutta tämä ei ole toistaiseksi vielä todentunut. Toinen huonolle tolalle päässyt asia on sosiaalitoimen yhteistyö kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Vaikka olen sitä mieltä, että nimenomaan viranomaisilla tulee olla sosiaali- ja terveyspalveluissa päävastuu, ei kolmannen sektorin tarjoamia mahdollisuuksia pidä missään nimessä torpata. Asiaa on syytä selvittää perinpohjaisemmin.

Vammaisasiamiehen raportista tiedotteessa on mm. seuraavat huomiot: Asiamies ehdottaa mm. kehitysvammaisten kuntoutusyksikkö EKKUn toiminnan laajentamista kaikille vammaisille ja etsivän sosiaalityön käyttöönottoa vammaispalveluissa. Asiamies ehdottaa myös toimenpiteitä vammaisten lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi, lapsiperheiden palvelujen kehittämiseksi ja asiakkaan kokonaistilanteen tukemiseksi.

Jälleen varsinaisella esityslistalla ja liitteissä on muitakin huomioita. Näitä ovat mm. vammaisille tarkoitettujen asuntojen rakentaminen paikkoihin, joiden ympäristö ei ole esteetön, kuten esimerkiksi hiljattain yksi mäen päälle rakennettu tukiasunto. Olen myös kuullut, että EKKUn toiminnassa voisi olla vielä parantamista, samoin kuin tähän välillisesti liittyvässä erityistyövoimaneuvonnassa, joka tosin on TE-keskuksen toimialaan kuuluvaa toimintaa.

Kohdassa viisi kerrotaan Leppävaaran Elä ja Asu -seniorikeskushankkeesta. Keskus on mielestäni sekä sijoitukseltaan, että muiltakin ominaisuuksiltaan varsin mainio. Jokaisella asukkaalla on käytössää oma 25 neliömetrin yksiö keittokomerolla, joka kuuluu 8-10 yksiön ryhmään joilla on yhteiset tilat. Näitä yhteensä 35 asukkaan yksiköitä tulee keskukseen neljä. Jokaiseen 35 asukkaan yksikköön kuuluu viisi 25 neliön yhteistilaa ja 80 neliön ruokailutila. Erilaisiin harrasteisiin ja terapiaan on pitäisi olla riittävät tilat ja mahdollisuudet. Muihin tarkempiin yksityiskohtiin menemättä mainitsen vielä talon katolle tulevat aurinkokennot, jotka tuottavat muun energian lisäksi lämpöä vihreisiin sydämiin.

Alkuperäinen suunnitelma käsitti sata asuntoa, mutta vajaassa kahdessa vuosikymmenessä yli 65-vuotiaiden suhteellinen osuus tullee kaksinkertaistumaan noin 30%:iin ja absoluuttinen ihmismäärä yli kolminkertaistumaan noin 105 000:n.  Näin ollen asukaspaikkojen tarkistukselle on hyvät perusteet.

Kuudentena kohtana on Espoon seudun ympäristöterveyden valvontasuunnitelman toteutuminen. Asia selvinnee lyhyimmin esityslistasta olevasta tilastosta, josta kopion seuraavan otteen:

Otteessa esitetyn lisäksi tehtiin myös useita ennalta suunnittelemattomia tarkastuksia, joiden suhteellinen osuus ei kuitenkaan ole kovin merkittävä. Suurin yksittäinen tekijä huonoon tulokseen oli resurssien puute ja tässä valossa mm. edellisessä kokouksessa keskustelua herättänyt kahden virkaeläinlääkärin 30% osuus työajasta ympäristöterveyden huoltoon tuntuu lähinnä tragikoomiselta. Heti perään on syytä painottaa, että ympäristöterveyden parissa työskentelee joukko muunkin kuin eläinlääketieteen ammattilaisia.

Seitsemäs kohta käy läpi hoitoon pääsyn jonoja Espoon terveysasemilla. Suorastaan yllättäenkin jo Espoon kokoisella alueella eri terveyskeskusten jonotuskeskiarvot voivat keskinäisessä vertailussa olla moninkertaiset . Tämän lisäksi reilut 150 ihmistä joutuivat odottamaan lääkärin aikaa yli määrätyn kolme kuukautta. Osassa syy ei ollut yksin Espoon, mutta terveyskeskusjonoja on ilman muuta saatava lyhennettyä. Terveystoimen johtaja on luvannut asiaan puuttua ja asia on tulossa myös valtuuston käsittelyyn 18.3. sosiaalidemokraattien aloitteesta. Pääsyynä jonoihin on, kuinkas muuten, lääkäripula. Arvaan, että asiaan tullaan lautakunnassakin palaamaan pitkien keskustelujen merkeissä.

Ja kun lääkäripulasta puhutaan, en voi olla ottamatta esille sitä, että suomea (tai ruotsia) taitamattomien lääkäreiden kielikoulutuksesta tulee huolehtia!