Lyhyt vaalianalyysi

167 ääntä. Alkuun harmitti, koska tein valtavasti töitä. Viimeisellä viikolla kului pelkästään katukampanjointiinkin 30-40 tuntia. Jaoin kädestä käteen yli 3000 vaaliesitettä. Keskustelin ihmisten kanssa. Järjestin yhden ja osallistuin toiseen paneeliin. Muidenkin tapahtumien järjestelemisessä olin aktiivisesti mukana.

 

Ennakkoäänien 46 ääntä ja tiedossa ollut ”noin neljän” kerroin lopullisille äänille antoivat ymmärtää, että varapaikkaakaan ei ilmeisesti olisi tiedossa. Vaalivalvojaiset olivat kuitenkin jännä tapahtuma. Nousimmehan ennakkoäänten neljänneltä sijalta hienosti selväksi kakkoseksi. (Toki aivan järkälemäisellä erolla Kokoomus on Espoossa selvä ykköspuolue, mutta se on jo toinen juttu…)

 

Kun ehti hiukan tasaantua huomasi, että ei tulos niin huono ollut. Oikeastaan aika hyvä. Olin oman alueeni seitsemänneksi eniten ääniä saanut ehdokas. Etelä-Leppävaarassakin 20, käytännössä täysin tyhjästä. Ja sanottakoon: miehenä, enimmäkseen naisten äänestämässä puolueessa. Ja toiseksi suurimman puolueen ”miesten sarjassa” yhdestoista. Luottamuspaikoista osa on sukupuolitettu. Ja vaikka ei olisikaan, Espoossa luottamustoimia riittää, huomasin! Nähtäväksi jää mihin niistä kenties pääsen. Eikä sovi unohtaa, että useampaakin ehdokasta tuli autettua. Saman asian äärellähän tässä kuitenkin ollaan.

 

Keräsin vaalikentillä myös ihmisiltä tietoja ja kommentteja Espoon asioista. Ainakin seuraavat tulivat mainittua: Tarvonsalmenkadun remontti on katkaissut suositun ulkoilureitin Perkkaalla. Myös ulkoilureittien yhteyden säilyminen Perkkaan puolelta Etelä-Leppävaaraan huoletti. Etenkin opiskelijoille pitää pystyä tarjoamaan edullisia asuntoja. Kuulovammaisia varten enemmän induktiosilmukoita julkisiin tiloihin (tästä kirjoitin esteettömyyttä käsittelevässä blogissanikin). Terveyskeskuksen laboratorio Kalajärvellä on lopetettu  ja alueen läpi kulkeva bussi 82, joka ennen vei korvaavan laboratorion viereen, ei enää kulje samaa reittiä vaan laboratorion asiakkaat joutuvat bussimatkan jälkeen vielä kävelemään jonkin matkaa päästäkseen laboratorioon. Tokaluokkalaisille pitäisi saada iltapäiväkerhot.

 

Yritän vielä tämän vuoden aikana selvittää, mitä kaikille edellä luetelluille asioille olisi tehtävissä. Osassa kyse ei ole edes merkittävistä kustannuksista.

 

Viimeisimpänä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, haluan kiittää omaa ja Marika Visakovan tukiryhmää, Suur-Leppävaaran vihreiden hallitustovereita ja ennen kaikkea vaimoani. Vaimo hoiti pientä poikaamme kun minä olin kampanjoimassa. Ja kun pojasta puhutaan, niin voin kertoa, että mikään ei ilostuta ja anna voimia kuin tulla pitkän kampanjointi- ja työpäivän jälkeen kotiin kun poika kuulee oven käyvän ja juoksee innosta hihkuen tervehtimään isäänsä.

 

Neljän vuoden päästä uudestaan. Sillä välin, voit lukea tekemisistäni näiltä sivuilta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: