Tämä kirjoitus on luettelo ongelmista, ratkaisuista ja ideoista. Tällä tämä asia ei vielä ”tule valmiiksi”, mutta tuon ainakin oman näkökulmani tähän keskusteluun. Osa ehdotetuista ratkaisuista ei vaadi edes merkittäviä lisäpanostuksia tai ”ylimääräistä” vaivaa.

Lopussa on myös yhteenveto 4.10.2012 Espoon Leppävaaran Sellon kirjastossa pidetystä ”Poikien ja nuorten miesten syrjäytyminen” -paneelista, jonka pääjärjestäjänä olin. Panelisteja oli kuudesta eri puolueesta allekirjoittaneen mukaan lukien ja kaikki olivat espoolaisia kunnallisvaaliehdokkaita. Samassa tilaisuudessa julkaistiin myös Vihreän Miesliikkeen kannanotto, joka keskittyi erityisesti koulun rooliin poikien ja nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyssä.

Ongelmat, ratkaisut ja ideat:

• Sosiaalitoimi ei aina saa lasta koskevan rikosoikeuskäsittelyn jälkeen tietoa oikeuden ratkaisusta, koska poliisi voi unohtaa lähettää tämän tiedoksi sosiaalitoimelle. Tälläkin hetkellä poliisilla on kuitenkin mahdollisuus saada tuomio tiedoksi automaattisesti lisäämällä esitutkintapöytäkirjan loppuun pyyntö oikeuden ratkaisun lähettämisestä tiedoksi. Jos rikostapauksessa lapsi on asiaan osallinen,  uhri tai tekijä, käräjäoikeus voisi automaattisesti lähettää tuomion tiedoksi myös lapsen kotipaikkakunnan lastensuojeluun.
• Kuraattori, koulupsykologi tai terveydenhoitaja ei aina ole saatavilla, sillä osa oppilashuollon työntekijöistä palvelee useampaa koulua. Mitoitus on tehty keskimääräisen tarpeen mukaan kustannusten säästämiseksi. Tästä voi hyvinkin seurata, että akuutin oppilashuollon asiantuntemusta vaativan tilanteen tullessa eteen kuraattori voi olla toisessa koulussa ja terveydenhoitaja koulutuksessa. Asian käsittely voi viikonlopun lähestyessä siirtyä monella päivällä, vaikka tilanne olisi paras hoitaa heti. Oppilashuollon eri ammattilaisilla voisi olla soittorinki tai muu järjestely, jolla toisesta koulusta voitaisiin mahdollisimman nopeasti saada paikalle oppilashuollon ammattilainen.
• Isien syrjintä huoltajuuspäätöksissä voi aiheuttaa sen, että huoltajaksi tulee valittua huonompi vaihtoehto. Tämä voidaan korjata asenteita ja ohjeistusta korjaamalla ja lisäämällä.
• Lastenhoitajien ja opettajien tulee olla päteviä ja heidän koulutuksessaan on otettava riittävästi huomioon lastensuojelun näkökohdat.
• Etsivä nuorisotyö ei välttämättä saa tarpeeksi ajoissa tietoa esimerkiksi potentiaalisesta koulupudokkaasta. Tässä poliisi voi, ainakin joissakin tapauksissa, olla mahdollisesti apuna. Poliisin kohdatessa nuorisolain tarkoittama nuori nämä voisivat tiedottaa asiasta etsivälle nuorisotyölle. Tietojen luovutussäännös on Nuorisolaissa jo olemassa, mutta en ole koskaan nähnyt esimerkiksi poliisille tehtyä ohjeistusta tietojenluovutusta koskien. (Laki ei tältä osin tosin ole aivan yksiselitteinen, koska viranomaisen pitää tehdä ratkaisu siitä, onko kyseessä erityisiä perusteita ilmoituksen tekemiselle.)
• Erilaisia harrastusmahdollisuuksia on tuettava. Yksi tapa olisi jo muutenkin monitoimikeskuksina toimivien koulujen yhteyteen rakennettava varasto eri yhdistysten harrastusvälineitä varten. Varaston kustannukset verrattuna varsin kalliisiin nykyaikaisiin luokkatiloihin ovat hyvin pienet, mutta se antaisi monelle yhdistykselle huomattavasti paremmat mahdollisuudet harrastustoiminnan järjestämiseen.
• Nuorisotoimi ja etsivän nuorisotyön toimijat voisivat ohjata nuoria erilaisten harrastusten pariin ja jopa tukea niitä. Jos nuorella ei ole työpaikkaa eikä mitään mielekkääksi katsottavaa tekemistä, on sohvan tai tietokoneen äärellä olevalle toimistotuolille jämähtäminen entistä todennäköisempää. Harrastukset, olivat ne mitä tahansa, pitävät ihmisen vireänä ja rytmittävät työttömänkin arkea.
• Toisen polven maahanmuuttajat, varsinkin pakolaisten lapset, katkeroituvat ja usein myös radikalisoituvat. Tämä johtuu mm. oman suvun menneisyyden sekä aikaisemman aseman ja nykyisen, usein puhtaasti etnisyyteen perustuvasta syrjinnästä johtuvan, huonon aseman välisestä ristiriidasta. Maahanmuuttajien ja heidän lastensa integraatioon on löydettävä keinoja.
• Kolmannen sektorin, eli lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvän vapaaehtoistyön ja erilaisten yhdistysten toimintaedellytykset on turvattava ja hyödynnettävä. Kunnan velvollisuus on tästä riippumatta huolehtia siitä, että jokainen kuntalainen saa tarvitsemansa palvelun.
• Huostaanotetun lapsen täyttäessä 18 huostaanotto päättyy ja nuori aikuinen saa jälkihuoltona asunnon ja kuukausittain rahaa. Monilla omien siipien kokeilu tarkoittaa tässä vaiheessa sitä, että ”menetetty nuoruus” otetaan takaisin. Rahan saanti ei tässä tilanteessa velvoita mihinkään, eikä täten motivoi yrittämäänkään. Tässä kohtaa etsivän nuorisotyön asiantuntemus olisi omiaan.

Vihreän Miesliikkeen ”Poikien ja Nuorten miesten syrjäytyminen” -paneeli 4.10.2012

Olin järjestämässä Vihreän Miesliikkeen edustajana paneelia poikien ja nuorten miesten syrjäytymisestä. Poliittisille tilaisuuksille tyypillisesti yleisöä ei ollut juuri panelisteja enempää, mutta keskustelu oli hyvää ja paikalla ollut ”vihreä veteraani” Ville Komsi yltyi kehumaan kaikkia panelisteja asiallisesta ja keskustelevasta otteesta. Paneelin aluksi esiteltiin lyhyesti Vihreän Miesliikkeen kannanotto, joka painottui erityisesti koulupudokkuuteen ja koulun rooliin poikien ja nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyssä. En luettele sen tarkemmin mitä kaikkea panelistit sanoivat, mutta esittelen muut panelistit ja kerron samalla mitä minulle jäi heidän kommenteistaan mieleen.

Kokoomusta edusti Kai Lintunen. Hän toi esiin, ja alkuosan kuultuani ajattelin ”tyypillisen kokoomuslaisesti”, näkemyksen siitä, että syrjäytynyt ihminen ei tuota yhteiskunnalle mitään. Mutta se minkä hän myös osuvasti huomioi, ei myöskään itselleen! En tiedä miten pitkälle Lintunen oli asiaa ajatellut, mutta itselleni tuli mieleen, että tämän tuoton ei tarvitse olla suoraan rahassa mitattavaa, esimerkiksi verotuloa. Vapaaehtoistyö tai harrastuksien mahdollistaminen ovat arvokkaita sinänsä.

Ruotsalaisen Kansanpuolueen Tove Westerlund kertoi itsekin opettajan urallaan huomanneensa selkeän eron tyttöjen ja poikien välillä. Hänestä koulut on tehty tytöille. Hän myös huomautti aiheellisesti, että vaikka lain silmissä ihminen on täysi-ikäinen jo 18-vuotiaana, voi tosiasiallinen aikuisuus alkaa vasta 25-, jopa 30-vuotiaana. Tämä on osaltaan huomioitu juuri aiemmin mainitsemassani Nuorisolaissa, sillä nuorisolaissa nuorella tarkoitetaan alle 29-vuotiasta ja esimerkiksi koulutukseen liittyvät tiedonluovutussäännökset koskevat alle 25-vuotiaita. Tätä lakia toivoisi vain sovellettavan reippaammin.

Sosiaalidemokraatteja edusti Pekka Vaara. Vaara on Aseman Lapset ry:n hallituksen puheenjohtaja. Hän kysyi läsnäolijoilta arvauksia siitä, millä rahalla Helsinki tukee Kampissa sijaitsevaa Walkers-kahvilaa, joka on osa Aseman Lapset ry:n toimintaa. Parin ”nolla euroa” heiton jälkeen Vaara kertoi, että vielä vähemmällä. Kun Walkersin perustamisesta aikanaan Helsingin kaupungin kanssa sovittiin, Aseman Lapset ilmoittivat, että he eivät sinänsä tarvitse tukea, sillä heillä on omat rahoituslähteensä. Kaupungin kanssa tehtiin kuitenkin herrasmiessopimus, jonka mukaan kaupunki tukee kahvilan toimintaa kaupungin perimän vuokran verran. Näitä herrasmiehiä oli Vaaran mukaan vuoden tai pari, sitten alkoi laskuja tulla. Tällainen toiminta ihmetyttää. Toki kaupunki saa tämän nuorisotyön nyt täysin ilmaiseksi, kolmannen sektorin palveluna, mutta kyllä minusta olisi kohtuullista edes tila antaa ilmaiseksi käyttöön.

Espoon vasemmistoa edusti Abdi-Rashid Mohamud. Mohamudin puheenvuoroista jäi koskettavimmin mieleen hänen esimerkkinsä itsemurhan tehneestä nuoresta. Kun nuori tekee itsemurhan, koko yhteisö suree. Haudalle tuodaan valtavasti kynttilöitä. Missä nämä ihmiset olivat ennen itsemurhaa? Tämä kommentti jäi elävimpänä mieleeni, ehkä siksikin, että minulla ei ole tähän vastausta.

Piraattipuolueen Mikko Nummelin esitti osaratkaisuksi resurssipulaan ns. avoimen lähteen oppikirjoja, jotka ovat siis talkootyönä tehtyjä oppikirjoja. Mielestäni ajatus on hyvä, kunhan huolehditaan siitä, että ne noudattavat opetussuunnitelmaa ja on tehty neutraalisti ja tasapuolisesti. Tarkastuksen voisi mielestäni tehdä sama instanssi, joka tarkastaa eri kustannusosakeyhtiöiden kirjat nytkin. Toinen Nummelinin esille tuoma asia oli teini-iässä opittujen käyttäytymismallien ja asenteiden iskostuminen kiinteäksi osaksi sillä hetkellä vielä teini-iässä olevan ihmisen myöhempääkin elämää. Hän piti tärkeänä, että tähän pystyttäisiin puuttumaan.